Sieppari

INTIAA ETSIMÄSSÄ

(Julkaistu Kultin verkkopalvelussa 1.6.2007)

Intian monituhatvuotiseen perinteeseen länsimainen ihminen tutustui pitkään melko yksipuolisesti länsimaisen ihmisen välityksellä. Jo Herodotos, Ktesias ja Aleksanteri Suuren historioitsijat välittivät ihmeellisiä taruja kaukaisesta, suunnattomien rikkauksien satumaasta. Eristynyt saareke ei Intia siis ole ollut, myös kauppamiehet ja lähetyssaarnaajat ovat vaeltaneet maanosista toisiin.

Vanhimman kirjallisuuden Veda toivat indoarjalaiset tullessaan Intiaan 1600-1300 eKr. Intian kansalliseepos, Mahabharata, maailman pisin runoelma on peräisin 800-700 eKr. Mahabharata kertoo heimosodista ja ihmisen tehtävästä maailmassa. Alueen aikaisemmat asukkaat, Indus-kulttuurin edustajat, eivät ole jättäneet jälkeensä kirjallisuutta. Kielitieteen historiassa Intian sanskritin osa on tärkeä, sillä kielitieteen "isä" Panin, joka vaikutti 2500 vuotta sitten, loi ensimmäisen ns. generatiivisen kieliopin.

Tältä vuosituhansien perustalta Intian kulttuuri lähestyi länttä Vasco da Gaman purjehdusretkien ja siirtomaakauden alettua. Millainen oli maa, josta olivat peräisin Brittien East India Company -kauppaseuran keräämät valtavat rikkaudet, Intiahan oli Britannian kruununjalokivi. Nobel-palkittu Kipling, joka oli brittiläinen, mutta syntynyt Intiassa, toi omat muistonsa ja näkemyksensä 1800-1900-luvun vaihteen Eurooppaan (Kim, Viidakkokirja, Kadonnut legioona jne.).

Vuonna 1913 Intia nousi maailman kartalle bengalilaisen filosofi-kirjailija Rabindranath Tagoren Nobel-palkinnon myötä. (Gora I, Gora II, Sadhana, Ihmiskunnan uskonto, Pimeän kammion kuningas esim.) Eino Leino suomensi Tagoren tekstejä 1920-luvulla. Mutta Tagoren ajatukset olivat levinneet tolstoilaispiireihimme jo aiemminkin. Esimerkiksi Tito Colliander on kertonut vanhempiensa tunteneen hyvin Tagoren kirjallisuutta, samoin Tuusulan järnefeltläinen taiteilijayhteisö. Vuonna 2004 Tagore koki meillä uuden tulemisen, kun Pertti Seppälä suomensi runoaforismit Villilintuja.

Intian itsenäistymisen 1947 jälkeen jatkui sota, jossa sekä hindut että muslimit kärsivät suuria menetyksiä ja vieläkin pohjoinen Kashmir on ongelmallinen alue. Syntyi islamilainen Pakistan ja hindulaisuskontoinen Intia. Intian vapaustaistelijoista merkittävin Mahatma Gandhi lienee nykypolvillekin tuttu väkivallattomuutta vaativista ja kastilaitosta vastustavista kirjoituksistaan. (Esim. Unto Koistinen: Mitä Gandhi todella sanoi. Rauhankirjat 1989, ensimmäinen painos WSOY 1970.)

Herman Hesse, sodanvastustaja ja entinen saksalainen, joka sai Nobel-palkinnon 1946, ja jonka vanhemmat olivat työskennelleet lähetyssaarnaajina Intiassa, on tuonut Intian esiin romaaneissaan ja runoissaan (Siddharta, Narkissos ja kultasuu, Huilunsoittaja, Lasihelmipeli jne.). 1960 ja -70-luvuilla Hesse sai etenkin Amerikassa kulttimaineen. Goa itsenäistyi Portugalin siirtomaavallasta 1961, ja Intian länsi-rannikosta alkoi muodostua monien lomaparatiisi.

Nobel-kirjailija V.S.Naipaul kuvaa myös Intiaa, esi-isiensä kotimaata, mutta asuu itse Lontoossa. Vikram Sethin Sopiva nuori mies suomennettiin 1996. Se on noin 1500 sivua laaja kirja Intian keskiluokasta.

Mielenkuohua on herättänyt Pakistanista kotoisin oleva Salman Rushdie, (esim. Keskiyön lapset ja Saatanalliset säkeet) ja Intian kirjallisuuden merkkihahmo ja poliittinen vaikuttaja Arundhati Roy (josta Viirin kritiikissä tarkemmin). Roy asuu edelleen Intiassa, koska katsoo sieltä parhaiten voivansa vaikuttaa maansa naisten ja lasten asemaan.

Anglointialaiset kirjailijat ovat viime vuosikymmenillä olleet suurelta osin naisia, useimmat jo toisessa sukupolvessa. Hulabaloo hedelmätarhassa ja vielä suomentamattoman The Inheritance of Loss -teoksen kirjoittajan Kiran Desain äiti oli kirjailija Anita Desai. Gita Mehta on vapautustaistelijoiden tytär, toimittaja ja ohjaaja sekä kirjailija. Hän on arvostellut kärkkäästi länsimaalaisten 1960-luvun Intian mystiikan etsimistä teoksessaan Karma Cola. Joen sutra on hänen ensimmäinen suomennettu kirjansa.

Suositeltavaa kirjallisuutta Intiasta: Intian kulttuuri, toim. Asko Parpola, Otava; Jukka O. Miettinen Intia, Otava.

Seija Viitaniemi