Kirjallisuusterapia

Tarinankerronnan sukupolvenvaihdos?

(Julkaistu Kultin verkkopalvelussa 16.8.2009)

Sean Stewart ja Jordan Weisman: Cathyn kirja.
Suom. J. Pekka Mäkelä. Hämeenlinna: Karisto, 2008.

Piia Laine

Fantasiakirjailija Sean Stewart ja pelisuunnittelija Jordan Weisman avaavat ovet uudenlaiseen kirjan tekemiseen. Enää ei riitä vajaa 150 sivua tekstiä, vaan kokonaisuuden muodostavat tarina, kirjan sisäsivun taskusta löytyvät todistusaineistot ja lisätietoja antavat nettisivut sekä puhelinnumerot.

Cathyn kirja on 17-vuotiaan tytön päiväkirja, johon hän kirjoittaa tapahtumien kulkuja ja kerää todistusaineistoa ystävälleen Emmalle, siltä varalta, että hänelle sattuu jotain. Amerikkalainen Cathy on tapaillut aasialaista Victoria, joka yhtäkkiä lopettaa suhteen selittämättä kuin seinään. Asiaa selvitellessään Cathy ajautuu seikkailuun, jossa hän murtauduttuaan Victorin kotiin ja huijattuaan itsensä hänen työpaikalleen biotekniikan laboratorioon, joutuu muun muassa muutaman kiinalaisen kuolemattoman esi-isän kidnappaamaksi.

Päiväkirjaansa Cathy kirjoittaa nykynuoren tapaan. Siinä perinteiseen päiväkirjakirjoittamiseen sekoittuvat modernien viestintävälineiden tekniikka, kuten HTML-tagit, messenger-viestintä, sähköpostit ja puhelinviestit. Juuri kuolleen taiteilijaisänsä tavoin Cathy on lahjakas piirtäjä ja hän kuvittaakin päiväkirjaansa ansiokkaasti. Tyttömäisyys paljastuu niillä sivuilla, joilla Cathy valmistautuu vaikkapa soluttautumaan Victorin työpaikalle. Suunnitelmista tärkein on Toimistotyttö-look eli vaatteiden ja meikin valinta ja asustuksen piirtäminen päiväkirjaan.

Emma on älykäs, tekniikasta kiinnostunut nuori nainen, joka auttaa Cathya selvittämään arvoitusta. Emmalla on tavoitteena puhelinyrityksen perustaminen, ja tulevan yrityksen sivuille ohjautuukin kirjassa kerrottu nettiosoite. Sivuilla on myös kirjan keskustelupalsta, joka näyttäkin olevan aktiivisessa käytössä. Siellä nuoret näyttävät pohtivan johtolankoja, muutamia kirjassa esiintyviä epäjohdonmukaisuuksia yms. Keskustelu käydään englanniksi.

Kirjassa nousevat esiin erilaiset nuoruuteen liittyvät teemat, kuten ystävyyden eri osa-alueet, suhteet vanhempiin ja ristiriitaiset ajatukset, kun äiti epäilee tyttären omituisen käytöksen johtuvan huumeista ja tytär puolestaan pohtii äidin juomia gintoniceja. Kaiken tämän keskellä voidaan sujuvasti törmätä myös kiinalaiseen mytologiaan. Kerrontatyyli ei kirjassa ole vain päiväkirja, vaan se vaihtuu välillä selvästi aikuisen kirjoittamaksi proosaksi. Alussa tyylivaihtelut hieman häiritsivät, mutta toisaalta ne olivat hyväksi tarinan jouhevalle etenemiselle.

Keskimäärin kaksi kertaa kohderyhmää vanhempana lukijana olin tyytyväinen siihen, että kirja toimi hyvin myös itsekseen eikä todistusaineiston läpikäynti ollut edellytys juonessa pysymiselle. Alkuun ajattelin, että kirjassa olisi olennaisessa kohdassa viittauksia todistusaineistoon, mutta näin ei ollut. Kun selailin irtoaineistoa kirjan luettuani, huomasin siellä muutamia lappusia, joihin en heti muistilokeroistani vastaavuutta tekstistä löytänyt. 15-kesäisenä lähtisin niiden mysteeriä varmasti selvittämään. Kirja on suomennettu vain tekstin osalta, joten todistusaineisto ja nettisivut ovat englanninkielisiä. Se ei liene ongelma korkeiden Pisa-pisteiden maassa.

Cathyn kirja on innostava sekoitus uutta ja vanhaa. Monen rakastama perinteinen kirja on kunnioittaen tehty, mutta sitä on maustettu uusilla tekniikoilla. Kirjassa on englannin kielestä otettuja kieli- ja tyyliseikkoja, jollaisia näkee nykyään paljon nuorten kielessä, mutta jotka eivät ole hyvää suomen kieltä. Mieleen tulevat kirjallisuusterapeuttisista asioista niin skräppäys, päiväkirjakirjoittaminen ja luova kirjoittaminen kuin kuvan ja sanan yhdistäminenkin. Ja nettisivuilla vierailtuani olen varma, että tämä kirja, jos mikä, yltää jakamisen ja yhdessä pohtimisen huimille tasoille.