Sieppari

Roxana Crisólogo – nainen muotin ulkopuolelta

(Julkaistu Kultin verkkopalvelussa 14.11.2009)

Perussa syntynyt runoilija Roxana Crisólogo kuuluu siihen harvalukuisten eteläamerikkalaisten uusien runoilijoiden joukkoon, joiden kirja on julkaistu suomeksi. Alhaalla, taivaan yllä ilmestyi Kääntöpiiriltä vuonna 2001 Maaria Mannermaan suomentamana. Mutta kuinka tämä alkuperäiseltä nimeltään Abajo, sobre el cielo -teos rantautui juuri Suomeen?

    – Yhteyteni Suomeen on syntynyt suomalaisen mieheni kautta, jonka tapasin Perussa kolmetoista vuotta sitten. Samana vuonna, 1996, avioiduimme Suomessa. Ensimmäisinä yhteisinä vuosinamme matkustelimme paljon ja vietimme kesäisin aikaamme Suomessa. Kun vuonna 2000 syntynyt tyttäremme oli tasan kaksikymmentäkaksi päivää vanha, menimme Limaan, Peruun. Seuraavina vuosina asuimme sitten Nicaraguassa, Brasiliassa, Ecuadorissa, Perussa ja Boliviassa. Kun tyttäremme oli aika aloittaa koulunkäynti, hankimme kodin Helsingistä. Tämän talven olin aikeissa viettää Suomessa kokonaan, mutta pimeys tuntui niin raskaalta, että lähdin 8-vuotiaan tyttäremme kanssa melkein kolmeksi kuukaudeksi Limaan. Kylmyys ei pelota minua niin paljon, mutta pimeyttä minun on vaikea kestää. Toisaalta täällä on turvallista ja uskallan päästää lapseni kavereiden kanssa läheiseen pulkkamäkeen, vaikka minun onkin ollut aika hankalaa sopeutua Suomen kulttuuriin kuuluvaan lasten itsenäisyyteen.

Abajo, sobre el cielo -teos aiheutti Perussa ilmestyessään paljon huomiota, sillä se ei mahtunut perulaisen naisrunouden muottiin millään tasolla. Roxana kirjoittaa perulaisesta yhteiskunnasta kriittisesti ja kertoo rehellisesti Andeilta työnhakuun tulleista siirtolaisista, naisten asemasta, hylätyistä lapsista, huumeista, väkivallasta ja välinpitämättömyydestä Liman kaduilla. Oikeastaan tämä Roxanan ensimmäinen runokirja koostuu kolmesta kirjasta, ja siksi siinä on kolme osaakin. Roxana yritti julkaista kirjaa jo vuonna 1992, mutta kustantajaa oli mahdotonta löytää. Aiheet olivat liian "rumia".

    – Kaupunki ympärilläni, Lima, sai minut kirjoittamaan asioista rohkeasti ja realistisesti. Näin paljon pahoja asioita, mutta myös paljon elämää. Tekstini liittyy vahvasti vanhempiini. Isäni muutti vuorilta Limaan neljäkymmentäviisi vuotta sitten – itse olen nyt neljäkymmentäkaksivuotias. Monet muuttavat Andeilta kaupunkiin töitä etsimään, mutta ympäristö ulkopuolisille on vihamielinen, eikä selviytyminen ole helppoa. Kirjoitan Limasta sinä paikkana, jona se siirtolaisille näyttäytyy: kulttuurishokkeina, köyhyytenä, maanvaltauksina ja poliittisena väkivaltana. Niistä asioista haluan kertoa. Äitini oli lukutaidoton kuuden lapsen äiti, jonka elämä koostui lasten- ja kodinhoidosta käytännössä yksinhuoltajana, sillä isä oli aina töissä. Vanhempani sattuivat saamaan vain tyttäriä ja minulla on viisi pikkusiskoa. Läksyjen tekemisessä äiti ei koskaan pystynyt meitä auttamaan, Roxana kertoo.

Alhaalla, taivaan yllä -kirjan jälkeen Roxanalta on julkaistu Perussa kaksi runokirjaa, Animal del camino ja Ludy D, ja hän on toimittanut yhdessä Miguel Ildefonson kanssa Memorias in santas -antologian naisten runoista.

    – Tätä antologiaakin ihmeteltiin Perussa paljon. Kokoelman runot kertovat naisrunoilijoiden väkivallan kokemuksista, mutta sehän ei sovi valtavirtaan. Minulta kyseltiin, mikä yhteys näillä naisrunoilijoilla on väkivaltaan ja miksi ihmeessä runoilijat olivat kirjoittaneet niin "epänaisellisesta" aiheesta. Saimme valtavasti kritiikkiä, vaikka karsimme teoksesta sisällön, jonka julkaiseminen olisi ollut todella vaarallista. Meidän on ehdottomasti jatkettava tätä projektia, sillä naisten uuden runouden täytyy tulla ymmärretyksi, ja etsimme koko ajan rahoitusta hankkeellemme. 

Roxana on tehnyt myös runovideoteoksia. Ensimmäisellä, Limassa vuonna 2007 julkaistulla dvd:llä esittäytyy kolmetoista Perun nykyrunoilijaa. Roxanan ja videotaiteilija Fermin Tangüisin teos When I was a little child on koskettavaa katsottavaa. Toinen runovideokokoelma, jolla Roxanan teos on mukana, julkaistiin tammikuun lopulla 2009. 

Roxanan runojen sanoma on selkeä, ja kieli on yhtä aikaa vahvaa ja hienostunutta. Kumpi näistä on luomisprosessin aikana runoilijalla päällimmäisenä mielessä, kieli vai sisältö? 

    – Se on muuttunut vuosien varrella. Nuorena kieli oli minulle tärkeintä, mutta nykyisin tuntuu yhä tarpeellisemmalta, että perulaiset lukijani ymmärtäisivät runojeni sisällön. Perussa ei lueta läheskään niin paljon kuin täällä Suomessa, missä kirjastokin löytyy miltei kaikkialta, ja yritän kirjoittaa tottumattomillekin lukijoille ymmärrettävästi. Pidän ilmaisuni selkeämpänä ja konkreettisempana kuin aikaisemmin.

Koulutukseltaan Roxana on oikeustieteen kandidaatti, mutta hän tuntee itsensä ennen kaikkea runoilijaksi. Suomi olisi ihanteellisen rauhaisa maailmankolkka kirjoittaa, mutta käytännön asiat eivät tahdo sujua aivan toivotulla tavalla.

    – Olen nainen, maahanmuuttaja ja runoilija, enkä pysty vielä kirjoittamaan suomeksi. Minkälaiset mahdollisuudet minulla olisi elää Suomessa? Joskus tunnen syvää huolta työni puolesta. On miltei mahdotonta löytää julkaisijoita. Joskus saan ilmaisia näyttelytiloja esimerkiksi runovideoteoksilleni, mutta sillähän ei elä. Nyt olemme perulaisten taiteilijoiden kanssa järjestämässä yhteistä performanssia, mutta joudumme luonnollisestikin kustantamaan kaiken itse. Tällaiset käytännön vaikeudet saavat minut huolestuneeksi tulevaisuudesta. Etsin koko ajan ratkaisua, sillä minun täytyy saada selville, voinko asettua Suomeen lopullisesti vai en. Ja etsin ratkaisua siksi, että haluaisin todella jäädä tänne.

Roxana tietää, että latinalaisamerikkalaisella runoudella ei ainakaan vielä ole Suomessa suurta sijaa, ja hän on vilpittömän iloinen keväällä 2008 järjestetystä Maailman Kirjat -tapahtumasta.

    – Oli antoisaa työskennellä Maailman Kirjoissa, mikä oli loistava tilaisuus esitellä uutta latinalaisamerikkalaista runoutta. Meillä on niin paljon muutakin kuin vanha Neruda! Tavat kirjoittaa ja esittää runoutta ovat muuttuneet valtavasti Nerudan ajoista.

Roxana työstää seuraavaa runokirjaansa. Hän kirjoittaa junista ja junilla liikkumisesta.

    – Perulaiset eivät juurikaan matkusta lomaillakseen. He matkustavat työn perässä. Vieraissa kaupungeissa koetaan paljon ikäviä asioita, ja niistä haluan kirjoittaa – edelleen.

Eeva-Liisa Bahnaan