Kiiltomadon elokuun pääkirjoitus: Hiilarikammoinen leipomo
(Julkaistu Kultin verkkopalvelussa 9.8.2010)
Kiiltomadon elokuun pääkirjoitus / Lysmaskens augustiledare
www.kiiltomato.net
Lukukeskus - Läscentrum
TIEDOTE / PRESSMEDDELANDE 4.8.2010
Tiedustelut / Information: Karo Hämäläinen, karo.hamalainen [ät] gmail.com, 050 - 362 6282
Kiiltomadon pääkirjoitus: Hiilarikammoinen leipomo
"Kirjan valmistuminen käsikirjoituksesta kirjaksi on hidas ja monivaiheinen hässäkkä, jossa tarvitaan niin sanotusti vakaat valmistusolosuhteet. Sellaiset olosuhteet alkavat olla nykyään historiaa", kirjoittaa kustannustoimittajan työn keväällä jättänyt Irina Björkman Kiiltomadon elokuun pääkirjoituksessa.
Kirja saatetaan jo ennen ilmestymistään määritellä teokseksi, joka "on varmasti hieno, mutta ei taatusti myy". Sellaisen kirjan eteen ei myöskään tehdä helposti markkinointiponnistuksia, koska niistä ei katsota olevan hyötyä.
"Asiasta ei kustantamossa keskusteltu kovin avoimesti, se oli ikään kuin tilastollinen totuus, joka piti vain sietää. Keskustelu kirjoista ja kirjallisuudesta hujahti muutenkin kustantamossa viimeisten vuosien aikana minimiin. Pikemminkin hakattiin tiliöintiohjelmia, suunniteltiin strategioita, kuunneltiin visioita, mietittiin onko se ja se kirjasarja hyvä brändi, sisustettiin, lanseerattiin ja verkotuttiin", hän kirjoittaa ja vertaa tilannetta leipomoon, jonka johtaja välttelisi leipää.
"Kustantamoissa kirja alkaa olla kaikkea muuta kuin lukuelämys", Björkman väittää.
***
Lysmaskens augustiledare: Kolhydratfobi i brödfabriken
"Att följa en titel från manus till bok är ett långsamt och omständligt bestyr, där man behöver det man kan kalla stabila tillkomstomständigheter. Men sådana premisser börjar nuförtiden vara historia", skriver Irina Björkman, som i våras lämnade sitt arbete som förlagsredaktör, i Lysmaskens augustiledare.
En bok kan redan innan den kommit ut definieras som ett verk som "visserligen är fint, men som garanterat inte säljer". För en sådan bok anstränger sig inte heller marknadsföringen, för man tror ju inte att det gör någon nytta.
"Det var inte heller något som var föremål för öppen diskussion på förlaget, det var liksom bara en statistisk sanning som man fick foga sig i. Diskussionen om böcker och litteratur krympte under de sista åren på förlaget hur som helst till ett minimum. Vi knappade hellre in konteringsprogram, skissade strategier, tog del av framtidsvisioner, funderade över om den och den boken fungerade som varumärke, vi inredde, lanserade, nätverkade", skriver hon och jämför inställningen med attityden i ett bageri där man undviker att äta bröd.
"På förlagen representerar boken nuförtiden allt annat än själva läsupplevelsen", skriver Björkman. |
