Kristosofi

TOTUUDENETSIJÄIN AIKAKAUSLEHTI

Kristosofi kertoo jälleensyntymisestä, karmasta ja kehityksestä Vuorisaarnan valossa, uudesta aseettomasta sivistyksestä, kristosofisista opettajista ja heidän kirjallisesta tuotannostaan.

KRISTOSOFISET KESÄKURSSIT 17. – 24.7.2010

(Julkaistu Kultin verkkopalvelussa 29.8.2010)

Anja Kesävuori

KRISTOSOFISET KESÄKURSSIT 17. – 24.7.2010 Jyväskylän Kristosofi-temppelissä Kauppakatu 5

Saavuimme helteisenä iltapäivänä Jyväskylään. Vanhaan tapaan sikäläinen kristosofinen ryhmä oli varannut tervetuliaistarjoilun temppelin aulaan. Siinä oli tilaisuus vaihtaa ensim­mäiset kuulumiset.

Avajaiset 17.7. klo 18

Mietiskelymusiikkia pianolla soitti Leeni Liljeblad-Urpo. Soiton aikana etsiydyimme paikoil­lemme ja viritimme mielemme vastaanottavaiseksi. Kuoro lauloi Aino Saarelan Sinivetten rantamilla. Kuorossa oli 15 jäsentä, johtajana Sinikka Kesävuori. Mieleeni jäi säe: "ihmisyyden täyttymystä toteuttaa jokainen". Niinhän se on, kukin omalla tavallaan. Katri Sorsa mainitsi tervehdyssanoissaan mm., että työskentelemme nyt buddhin mer­keissä. Rakkauden taju on totuuden ymmärtämiskyky. Hän puhui intuitiosta, rehellisyydestä ja veljesrakkaudesta. Totuuden etsijältä kysytään, missä määrin hän osaa seurata totuuden pyhää henkeä. Uusi yhteiskunta rakennetaan avuliaisuuden ja veljeyden periaatteelle. Persoo­nallisen onnen ihanne ei ole elämän keskipiste. Olemme olleet ja olemme vieläkin onnen etsijöitä, vaikka pitäisi olla totuuden etsijöitä. Seurasi alkuosa vuorokeskustelusta Ilmarinen ja Kullervo. Siinä muistutettiin, että suomalaiset ovat neljännen juurirodun viimeistä alarotua, mutta olemme niin eurooppalaistu­neet, että meidät voidaan lukea kuuluviksi viidenteen, indoeurooppalaiseen eli arjalaiseen rotuun. Kalevalan Seppo Ilmarinen on taitava takoja, suuri valkoinen tietäjä. Hän menestyy toimissaan ja takoo onnea tuottavan Sammon. Toisen arjalaisen rodun edustajan, Kullervon, kohtalo on täynnä onnettomuuksia ja epäonnea. Hän ei menesty missään tehtävässä ja tuhoaa lopulta itsensä. Henkisen liikkeemme nykyistä vaihetta on nimitetty ilmarisvaiheeksi, sillä nyt on aika toteuttaa annetut opetukset. Ei pidä eläytyä vanhoihin epäonnistumisiin, kuten Kullervo, vaan on vapauduttava vihasta ja kostonhengestä. Ihmisyyssanoman ilmarisvalo oppaana kasvaa epä­on­nisestakin uusi ihminen. Työmme ja työskentelytapojen onnistumisen edellytyksenä on, että "P. E:n johtamat kristosofiset voimat ja vanhat kalevalaiset voimat lyövät 'kädet kätehen, sormet sormien loma­han'." Kalevalaisvoimilla tarkoitetaan Suomen kansan aurassa eläviä Väinämöisen inspiroimia ajatus-tunne-voimia. Vuorokeskustelijat olivat: Sinikka Kesävuori, Anneli Vasala, Raija Montin ja Marja-Liisa Sahervo. Esityksen oli laatinut Sinikka Kesävuori Annikki Kumpulaisen Kristosofi-lehdissä 1984 ja 1983 olleiden tekstien pohjalta. Ne löytyvät myös kirjasta Mestariviisauden äärellä 2 sivuilta 376 ja 328. Kesäkurssien avaussanat lausui Terttu Nurme. Hän puhui siitä, että kristosofien tehtä­vä on auttaa Suomen kansaa. Kun kansan keskuudessa tehdään henkistä työtä, se synnyttää henkistä voimaa. Henkisellä työllä on merkitys kansan olemassaololle. Terttu puhui myös rak­kaudesta ja hyvästä tahdosta sekä siitä, kuinka totuudenetsijäsielut joutuvat kokeelle. Lauloimme yhteisesti Terve, terve Väinämöinen ja saimme vastattavaksemme kesäkurssikysymyksen. Kuoro lauloi Suomen päivä (Helvi Niemelä / Leeni Urpo). "Oi kaunehin maani, syntymämaa, mitä helkkävi aamusi auer? …"

Aamukokoukset klo 9 – 11

alkoivat mietiskelymusiikilla, jota soittivat eri päivinä Sinikka Kesävuori ja Leeni Liljeblad-Urpo. Yksinlaulua esittivät Sinikka Kesävuori, Lauri Hämäläinen ja Hilkka Pentsinen. Sunnuntaina kuulimme dueton, Sinikka ja Leeni. Tiistaina oli vuorossa lauluryhmä: Sinikka Kesävuori, Sirpa Sepänvuori, Hilkka Pentsinen, Marja-Liisa Sahervo, Lauri Hämäläinen ja Leeni Liljeblad-Urpo. Runoja esittivät: Raija Kiiski, Valon mysteeri; Eva-Liisa West, Valossa rakenna; Hilkka Lampinen, Auringosta syntynyt on ihminen; Raija Kiiski, Väinämöisen soitto; Anja Kesävuori, Kevään tullessa; Eva-Liisa West, Uusi usko; Hilkka Lampinen, Kesäkursseilla. Kuoro esiintyi kaikkien tilaisuuksien alussa ja lopussa. Kurssiviikon aikana saimme nauttia sen soinnista yhteensä 42 kertaa, ja kauniisti se soikin. Terttu Nurmeen mietiskelyhetkien aiheina olivat Vuorisaarnan käskyt, kaksi yleistä ja viisi erityistä, yksi kullekin päivälle. Lauri Hämäläinen luki J. R. Hannulan kirjasta Henkinen horoskooppimme, ensimmäi­sestä luvusta alkaen sivulle 31, kunakin aamuna pienen pätkän kerrallaan. Sitten kukin kurssilainen vastasi annettuun kysymykseen: Pekka Ervast nimittää aikaamme suureksi murroskaudeksi ja J. R. Hannula tuomiokaudeksi. Mitä voit kertoa aikamme erikoislaa­dusta kristosofisten opettajiemme aikamme kuvauksiin syventyneenä? Tähän kysymykseen vastasi 61 kurssilaista, joista viisi postitse. Vastaajat loppuivat perjantaina, joten saimme uuden kysymyksen: Mitä voisit sanoa näistä Pekka Ervastin henkisen liikkeen jäsenien tehtävien määrittelyistä poimituista sanoista: etsivät ikuiseen elämään vievää tietä, joka kasvattaa ja kehittää ihmisesssä veljeyden henkeä? Tähän kysymykseen ehti vastata 27 kurssilaista.

Päiväopiskelut klo 13 – 15

Annikki Kumpulaisen johdolla tutkimme sunnuntaista keskiviikkoon Pekka Ervastin kirjaa Ihmisyyden uskonto, luvut Aikakausien vaihtuessa ja Milloin vesimieskausi alkaa? Päiväopis­ke­lujen puolivälissä kuulimme Sinikka Kesävuoren soittavan kanteleella, paitsi keskiviikkona, jolloin Maija Oikarinen lausui runon Kulttuurien vaihtuessa. Aikakausien kuluessa Jumala ei muutu eikä totuus vaihdu, ja ihmishengen kaipuu totuuteen pysyy samana. Mutta meidän edellytyksemme ja mahdollisuutemme, meidän ky­kym­me etsiä ja löytää vaihtuu. Kristus on muuttanut kokonaan edellytykset, joiden avulla voimme saavuttaa tyydytystä sisimmälle henkemme kaipuulle, niin että saatamme puhua vanhasta ja uudesta liitosta, vieläpä uudesta tavasta etsiä totuutta ja Jumalaa. Kahden tuhannen vuoden aikana on Kalojen merkki vaikuttanut elämäämme maan päällä. Juuri Kalojen vaikutusvallan aikana piti Jeesuksen syntyä maailmaan siksi, että Kalat on tekemisissä ihmiskunnan sisäisimmän henkielämän kanssa. Sitä merkkiä hallitseva planeetta Neptunus on veljesrakkauden, mitä syvimmän henkisen rakkauden planeetta. Ihmis­kunta on tällä hetkellä oppimassa rakkauden läksyä. Kun nyt olemme siirtyneet Vesimie­heen, pyrkii jotain uutta sielunelämästämme näkyviin, joka auttaa meitä paremmin ymmärtä­mään Kristusta. Vesimiehen merkissä vaikuttaa planeetta Uranus, joka on yksilöllisen itsenäisyyden, yritteliäisyyden ja aloitteellisuuden planeetta. Uranus-planeetta on aivan kuin se ovi meidän aurinkokunnassamme, joka avautuu Vesimiehen merkissä ja jonka kautta vesimiesvoimat virtaavat meidän seitsemään pyhään planeettaamme. Koska itämaitten viisaiden mukaan Kali Jugan ensimmäinen periodi loppui vuonna 1898, tämä vuosi pitäisi olla Mikaelin hallituskau­den alkuvuosi. Silloin Vesimiehen merkki on astunut toimintaan. Torstaista lauantaihin tutkimme Väinö Lehtosen kirjaa Kehityksen virta, sen lukua Kuoleman tuolla puolen. Aihe oli sangen mielenkiintoinen. Lukuun sisältyy mm. pätevimpien okkultistien kuvailema kuoleman prosessi ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Tuonelamaailmassa (astraalitasolla) on seitsemän alatasoa. Tuonelan alin alataso, Manala, on paikallisesti maan sisällä. Muut kuusi alatasoa vainajien olinpaikkoina ovat maanpinnan yläpuolella ja ilmakehässä. Manalassa ovat karkeitten himojen uhrit, toisella tasolla sellaiset, joille elämänsä aikana jokin aistillinen viehätys, esim.sukupuolinen tyydytys, on muodostunut tärkeäksi. Kolmannella tasolla puhdistuvat ne sielut, joiden elämän ilo ja onni oli ulkonainen säännön­mu­kaisuus ilman henkistä elämää. Neljännellä tasolla ovat käytän­nölliset materialistit. Vii­den­nessä asteessa, joka oikeastaan on jo persoonallista taivasta, puhdistuvat taiteilijat, tieteen­harjoittajat, keksijät, sellaiset, jotka ovat vaivanneet aivojaan ja nauttineet saavutusten­sa tu­lok­sista. Kuudennessa asteessa ovat yhteishyvän puolesta työskennelleet, joita on kan­nus­tanut toimintaan julkisuuden toivo. Seitsemännessä asteessa ovat ne, jotka ovat antaneet arvon omalle persoonallisuudelleen, kasvattaneet itseään mallikelpoisiksi ihmisiksi… Päiväopiskelujen puheenvuorot on edellisinä vuosina koottu erillisiksi vihkosiksi. Toivoa sopii, että niin käy nytkin.

Yleisöesitelmät klo 19

Esitelmiä pitivät seuraavat henkilöt: su Heikki Kesävuori, Henkinen elämä mysteeriokouluis­sa ja nykyaikana; ma Sinikka Savolainen, Elämän kruunu; ti Sirpa Sepänvuori, Luonnon muis­ti; ke Jouko Sorvali, Kristus ja teosofinen liike; to Pirkko Wiggenhauser, Totuuden läh­dettä kohti; pe Hilkka Lampinen, Veljeyshengen herääminen.

Päätöstilaisuus 24.7. klo 14.15

Kuoro lauloi Ylhäiset ystäväni. Sen jälkeen kuulimme luentaa Pekka Ervastilta, J. R. Hannu­lalta ja Väinö Lehtoselta seuraavasti: P. E. Ihmisyyden uskonto, luvusta Vesimiehen merkis­sä, Jarmo Niemi; J. R. H. Kristosofian polulla II, s. 447 luvusta Maapallomme kolmas viritys, Simo Vainiotalo; V. L. Matka tuntemattomaan, luvusta Kuoleman tuolla puolen, s. 139–140, Mika Rajamäki. Vuorokeskustelu Ilmarisvaihe oli jatkoa avajaisissa esitetylle. Henkilöt olivat samat. Kristosofisen liikkeen nykyistä vaihetta on nimitetty ilmarisvaiheeksi. Väinämöinen, suuri maagikko, lumoaa kanteleensoitollaan koko luomakunnan. Soitto kuvaa kosmis-henkistä voima­vuodatusta, joka on muuttunut uudeksi luonnonvoimaksi ja nostaa koko luontoa nouse­valle kaarelle. Lemminkäinen edustaa tunne-elämää ja Lemminkäisen uusi jälleensyntymä, Päivän poika, tunne-elämästä puhjennutta rakkautta. Totuudenetsijässä herännyt todellinen rakkaus kristosofiseen viisauteen kannustaa häntä toteuttamaan Vuorisaarnan moraalia omassa elä­mäs­sään, kaataa väärät käsitykset. Ilmarinen takoo Sammon. Kristosofisen työn yhteydessä Sampo tarkoittaa näkymättö­mässä maailmassa avattua temppeliä. Se on taottu valmiiksi vasta silloin, kun se on tuotu näky­mättömästä maailmasta näkyväiseen. Ilmarinen osaa asettua sopusointuun luonnon alkuvoimien kanssa. Hän toteuttaa pahanvastustamattomuutta. Uuden elämänymmärryksen moraalin toteuttamisen kautta valo leviää maailmaan. Kesäkurssien sulkemissanoissaan Annikki Kumpulainen totesi, että olemme viikon aikana käsitelleet Vesimiehen merkin tunnusomaisia piirteitä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia kuolemanjälkeisessä elämässä. Hän puhui auramunasta, joka on ihmisen kuolematon ilmen­nys ja säilyy jälleensyntymästä toiseen. Se on elämän lahja ihmiselle, ja hänen tulee kasvaa siihen sisältyvän kristuskuvan kaltaiseksi. Kasvaminen on kolmivaiheinen. Puheensa lopuksi Annikki Kumpulainen osoitti kiitollisuutemme Valkoisen Veljeskunnan Mesta­reille ja toinen toisellemme. Työstä kertyneen voiman hän ojensi Pekka Ervastin käteen. Hän osaa parhaiten käyttää kertynyttä voimaa. Yhteislaulun Uuden päivän nousu jälkeen poistuimme rauhallisesti jatkaaksemme matkaamme eri puolille Suomea.