Kristosofi

TOTUUDENETSIJÄIN AIKAKAUSLEHTI

Kristosofi kertoo jälleensyntymisestä, karmasta ja kehityksestä Vuorisaarnan valossa, uudesta aseettomasta sivistyksestä, kristosofisista opettajista ja heidän kirjallisesta tuotannostaan.

Kristosofi-lehti lokakuu 2010: Toimittajalta

(Julkaistu Kultin verkkopalvelussa 25.9.2010)

Toimittajalta On joitakin kestoaiheita, joita on hyvä miettiä aina uudelleen ja uudelleen. Eräs sellainen on veljeys. Vaikka ymmärrämme ja tiedämme, että veljeyden toteuttaminen on tärkeämpää kuin jatkuvasti siitä puhuminen, niin kuitenkin aiheen käsittely auttaa meitä myös sen toteuttamisessa. Niinpä rohkenen ottaa kesäiset mietteeni jälleen esille. Käsittelen ensin muutamalla sanalla alun perin Teosofiselle Seuralle ja sittemmin Suomessa 1920 luvulla perustetulle henkiselle seuralle Pekka Ervastin uudelleen muotoilemia ohjelmakohtia. Kun katsomme ensimmäisen kohdan muutettua muotoa, havaitsemme, että katsomattomuus-luetteloa on täydennetty ja tarkennettu sanoilla rotu ja kansallisuus. Alun perin luetteloon kuului neljä asiaa: uskontunnustus, sukupuoli, yhteiskunta-asema ja väri. Edelleen on lisätty sanat ”tai muihin ulkonaisiin rajoituksiin”. Kun Pekka Ervast kirjoitti v. 1916 tässä ensimmäisessä ohjelmakohdassa edellytetystä veljeydestä, hän painotti, että jäsenet lupaavat Seuraan astuessaan toteuttaa tätä veljeyttä erikoisessa suhteessa: suvaitsevaisuudessa. Niinpä uudistetussa ohjelmassa ensimmäisen kohdan loppu kuuluu: ”osoittavat toisilleen mitä suurinta suvaitsevaisuutta ja ymmärtämystä”. Toisessa ohjelmakohdassa korostetaan, että totuuden ytimen etsintä on temppelityötä eli sitä ei tehdä pilkallisessa tai ylimielisessä hengessä, vaan vapaan ajattelun pyhäkössä. Vielä on jäljellä kolmas ohjelmakohta. Miten Pekka Ervast kuvaa sitä? Koska ikuinen elämä on – harvoja tietäjiä ja vihittyjä lukuun ottamatta – vielä tuntematonta pyrkijälle, niin siitä johtuu, että sinne vievää tietä kuljettaessa voimat, joiden avulla etsijät selviytyvät tien koettelemuksista ja ansoista, ovat heille vielä tuntemattomia. Mutta pyrkijän jatkaessa peräänantamattomasti ikuiseen elämään vievät tien etsimistä, hänessä samalla kasvaa ja kehittyy veljeyden henki. Ajatellessamme kristosofista työtämme uusitun ohjelman valossa ymmärrämme, että samat kolme ohjelmakohtaa ovat yhä voimassa. Vaikka ensimmäisen kohdan veljeyskysymystä onkin siten lievennetty, ettei lähtöedellytyksenä ole enää veljeyden ytimenä oleminen, vaan kaikkien ihmisten veljeyden tunnustaminen, on mitä suurimman suvaitsevaisuuden ja ymmärtämyksen osoitus totuudenetsijäkumppaneille vaativa. Näin ollen jo ensimmäiseen ohjelmakohtaan syventyminen saattaa usean meistä tuntemaan itsensä vajaaksi. Samalla kuitenkin sama kohta kannustaa yrittämään edelleen. Totuuden ytimen ja salaisen jumalviisauden etsiminen tapahtuu ryhmien opiskeluissa ja niihin valmistautumisissa. Kristosofiset kirjat ovat vertailevan uskonnollisen ja filosofisen työn tuloksia, joten niitä tutkiessa ja niihin syventyessä on todellakin kyse totuuden ytimen etsimisestä. Kun kolmannessa kohdassa todetaan, että jäsenet etsivät ikuiseen elämään vievää tietä, niin kristosofeina tiedämme selvääkin selvemmin, että ikuiseen elämään kuljetaan Vuorisaarnan toteuttamisen tietä pitkin. Niin ovat kaikki suuret henkiset opettajamme kertoneet tehneensä. Mutta vaikka tiedämme ikuiseen elämään johtavan tien nimen, niin siitä huolimatta tie saattaa elämän moninaisissa vaiheissa siten kadota, ettemme tiedäkään, miten eteemme nousseet yllättävät ongelmat tulisi ratkaista Vuorisaarnan hengen mukaisesti. Onhan esimerkiksi taipumuksemme kiivastua niin pinttynyt meihin, että luultuamme kitkeneemme sen jo juurineen se yllättääkin meidät uudella pulpahtelullaan. Tai pahanvastustamattomuus, jonka ymmärtäminen ja perinpohjainen sulattaminen vasta johtavat Damaskos-tapahtumaan, voi hyvinkin mietityttää, miten toimia vai ollako kokonaan toimimatta. Syy-yhteys ikuiseen elämään johtavan tien etsimisen ja veljeyden oivaltamisen sekä toteuttamisen välillä on selvä. Opettajamme ovat nimenneet yhteiset tilaisuutemme ikuisuudesta kotoisin olevien asioiden parissa olemiseksi. Kun kotoisissa oloissamme pidämme ”lomaa” henkisten asioiden miettimisestä, saatamme yllätykseksemme havaita ärsyyntymiskynnyksemme ylittyvän helposti. Jos sen sijaan kaiken aikaa pohdimme jossain tajuntamme sopukassa kristosofisia kysymyksiä, on sisäinen sopusointu ja rauha luonnollinen olotila. Tässä kolmannessa ohjelmakohdassa kerrotaan vielä ikuiseen elämään vievän tien etsimisen kasvattavan eli ymmärtääkseni lisäävän veljeyden henkeä sekä kehittävän sitä aiempaa herkemmäksi. Annikki Kumpulainen annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi