Hallaus

Antti Holma 70 vuotta

(Julkaistu Kultin verkkopalvelussa 23.11.2011)

Gorillan sylissä eli voiman ja heikkouden tunnot

Antti Holma 70 vuotta

Oulun Pikisaaressa työskentelevä graafikko Antti Holma täyttää 70 vuotta maaliskuussa 2012. Hallaus juhlistaa merkkipäivää julkaisemalla taiteilijan 1980-luvun mustavalkoisia puupiirroksia.

Holman puupiirroksissa on erittäin voimakas tunnelma, minkä vaikutusta katsojaan korostaa teosten koko: hänen nykytyönsä ovat yli puolitoista metriä korkeita.

Holman intensiivinen kädenjälki näyttää siirtyneen suoraan latautuneeseen sommitelmaan. Lihaksen voima ja liike on saatu aikaan muutamalla viillolla.

Kuolema on 1980-luvun hallitsevia teemoja. Urbaani ahdistus ja kosminen yksinäisyys kulkevat rinta rinnan. Avaruus on täynnä mahdollisuuksia mutta ihminen ei ole vapaa edes mielikuvituksen avaruudessa: hänet on sidottu Linnunrataan yhtä varmasti kuin rakkaimpaansa. 1990- ja 2000-luvun töissä pop-taiteen ja sarjakuvan vaikutus vahvistuu. Mukaan tulee hirtehistä huumoria. Holman gorillasarja on suomalaisen nykytaiteen hienoimpia saavutuksia. Machomaisen väkivahva gorilla tarjoaa katsojalle niin alter egon kuin heijastuspinnan fantasioille ja peloille, vihalle ja inholle, hulluudelle ja pöljyydelle, herkkyydelle ja kovuudelle.Olemassaolo on sitä, että tupakoivan gorillan pössyttely muuttuu Saturnuksen renkaiden tanssiksi.

Holman töille ominainen rankan väkivaltainen ja seksuaalinen lataus ei päästä katsojaa helpolla. Unenomaiset kohtaukset eivät anna varmuutta onnellisesta lopusta. Niissä on mahdollisuus sekä hyvään että pahaan.

1700-luvun Japanissa puupiirrosta käytettiin paljon väkivallan ja seksuaalisten fantasioiden kuvaamiseen. Aikakauden tiukka tapakulttuuri traumatisoi ihmisiä ja haki puupiirrosten kautta purkautumisväylää.Omat patoumansa ja mielenhäiriönsä on nykykatsojallakin.

Hyvä ja paha eivät loppuneet modernismin myötä. Ne tarvitsevat edelleen kuvaajaansa. Viileään moderniin abstraktionismiin tottuneelle katsojalle Holman työ voi olla sairaalloinen ja shokeeraava, yhtä aikaa hypnotisoiva ja torjuntareaktion nostattava kokemus. Keskustelu viriää varmasti, kun katsoo sidottuja miehiä ja naisia ja kovaksikeitettyä, sekalaista seurakuntaa, johon kuuluu niin biljardia pelaava kuolema kuin tähti- ja katupoikakin. Holman töistä pitääkseen täytyy arvostaa taivaan ja helvetin, mielikuvituksen ja arkisen todellisuuden rajapinnassa kulkevia taiteilijoita Hieronymos Boschista ja Grunewaldista Munchiin ja Tyko Salliseen. Unenomaiset kuvat ja niihin liittyvä naiiviudessaan tehokas symboliikka tuo mieleen Enzo Cucchin maalaukset ja surrealisminkin, mutta Holman taide ei ole - ei edes kaivatessaan ja haaveillessaan - todellisuuspakoista vaan päinvastoin pakottaa kohtaamaan ajallisen todellisuuden. Tähtipoikakin (2006) on vähällä tipahtaa vuorensa huipulta – niin korkealle hän taivaanrannan maalarina kurottaa. Alla siintää Chagallin kylän sijaan Holman kaupunki. Yhteiskunnan ja arjen kuvaus ei jäänyt 1800-lvuvun naturalismiin. Sen voi tehdä ekspressiivisemmin ja popimmin Holman tapaan.Yhteiskunta lepää Holman gorillan hauislihaksella. Ehkä hän on pop-kulttuurin surnaturalisti.

Levinas arvosteli länsimaista taidetta siitä, että sen katsoja keskittyy passiiviseen ihailuun. Holman töiden ihminen on yhtä aikaa ihailtava ja vihattava aivan kuin teoksen Sirkusmaailma (2010) taikuri, kaikkivaltias, jonka maaginen kädenliike saa yhtä aikaa kyyhkysen lennähtämään ei-mistään ja atomipommin räjähtämään. Ihmisellä on sodan ja rauhan avaimet käsissään. Holman vapauden ja vankeuden teema vie katsojan vastuukysymysten äärelle.

Tänä vihapuheiden ja hämärtyvien totuuksien aikana Holman taide on ajattoman ajankohtaista, sillä se ei ole mustavalkoista vaan lumoaa ja ärsyttää, herkistää ja kärjistää – se pakottaa katsojan käyttämään yhtä lailla penistä kuin vaginaa, liskoaivoja ja Kantin kategorioita. Se nostaa pintaan ihmisen voiman ja heikkouden tuntoja, joita ei voi noin vain torjua, kun on kerran gorillan syliin joutunut: meissä jokaisessa on mahdollisuus alhaisimpaan ja kauneimpaan.

Jarkko Lauri