Epäkohdista pitää voida keskustella
(Julkaistu Kultin verkkopalvelussa 3.1.2012)
Pääkirjoitus 13. joulukuuta 2011
Sosiaalitiedon toimitusta on jo pitkään vaivannut se, etteivät sosiaalialan ammattilaiset ja päättäjät halua tai uskalla keskustella ainakaan omalla nimellään julkisesti alan epäkohdista.
Kokeneiden toimittajien mukaan etenkin sosiaalityöntekijät näyttävät pelkäävän toimittajia ja vaikenevat, vaikka heillä on arvokasta tietoa siitä, miten sosiaali- ja talouspolitiikka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Heillä on sisäpiirin tietoa siitä, mitkä toimenpiteet auttavat ihmisiä tai kehittävät alan toimintakäytäntöjä ja mitkä eivät.
Toimittajia voi vierastaa, koska ei viranomaisena pysty kommentoimaan yksittäisiä asiakastapauksia. Aina voi kuitenkin kertoa laeista ja palvelun toimintaperiaatteista paljastamatta salassa pidettäviä asioita.
Toimittajapelon taustalla voi olla myös oman organisaation pelko. Toimitukseen on jo pitkään kantautunut viestejä, että johto on kieltänyt työntekijöitä käyttämästä julkisuudessa minkäänlaisia puheenvuoroja. Myös itsesuojeluvaisto voi johtaa siihen, ettei yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista haluta keskustella ainakaan omalla nimellä. Puheenvuoron pelätään aiheuttavan hallaa itselle tai omalle organisaatiolle.
Huoltaja-säätiö järjesti Sosiaalitoimittajat ry:n kanssa lokakuussa Bruno Sarlin -seminaarin otsikolla Sosiaaliala ja media – viestintä ja kieli vallankäytön välineenä. Siellä Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen kertoi havaintojaan kansan vakavasta turhautumisesta päättäjiin. Kansan ja eliitin, vähän ja korkeasti koulutetun väestönosan, maailmat ja kielenkäyttö ovat erkaantuneet jopa niin pitkälle toisistaan, ettei päättäjien enää edes uskota haluavan ihmisille hyvää. Meriläisen sanoin tämä on pimenevä horisontti, jota pitää kaikin tavoin vastustaa.
Päättäjien ja viranomaisten vaikeneminen tulkitaan helposti kasvottomaksi vallankäytöksi. Myös viranomaisten mutkikas kielenkäyttö turhauttaa ja syrjäyttää kansalaisia.
Sosiaalialan ammattilaiset ja päättäjät voivat vastustaa pimenevää horisonttia toimimalla avoimesti, olemalla vuorovaikutuksessa kansalaisten ja median kanssa ja viestimällä toiminnastaan ymmärrettävästi. Se kasvattaa kansalaisten luottamusta ja vahvistaa palveluiden ja niiden rahoituksen oikeutusta.
Rakentavaa keskustelua tarvitaan paitsi julkisuudessa myös organisaatioiden sisällä: liiallinen samanmielisyys tukahduttaa, sopiva moniäänisyys kehittää. Johtajalta vaaditaan taitoa kuunnella työntekijöitä ja keskustella epäkohdista, jotta likapyykkiä ei tarvitse pestä mediassa. Alan käytäntöjen epäkohtia työntekijöillä on kuitenkin vapaus ja myös velvollisuus tuoda julkisuudessa esille. Tässä toimittajia ei kannata pelätä – myös he ovat heikompien puolella kuten sosiaalialan ammattilaiset.
Sosiaalitieto täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Toivomme teidän, hyvät lukijat, olevan aktiivisesti toimitukseen yhteydessä, jotta pystyisimme osaltamme vahvistamaan sosiaalialan avointa keskustelukulttuuria.
Ulla Salonen-Soulié
Sosiaalitiedon vastaava päätoimittaja
|
