Kirjallisuusterapia

Kirjallisuusterapia-lehti yhdistää ihmisiä, jotka käyttävät kirjoittamista ja lukemista kirjallisuusterapeuttisessa työskentelyssä. Lehdessä julkaistaan paitsi alaa käsitteleviä artikkeleita, esseitä ja kirja-arvioita myös runoja sekä proosaa.

Kirjallisuusterapia 1/2017. Annamaria Öblom: Kasvattava ja elinvoimaa edistavä kirjallisuus

(Julkaistu Kultin verkkopalvelussa 7.8.2017)

Kasvattava ja elinvoimaa edistävä kirjallisuus

 

 

Nina Frid: Läsa, läka, leva! Lund: BTJ Förlag, 2016.

 

Skans Kersti Nilsson ja Torsten Pettersson (toim.): Litteratur som livskunskap – tvärvetenskapliga perspektiv på personlighetsutvecklande läsning. Borås: Högskolan i Borås & Uppsala universitet, 2009.

 

Annamaria Öblom

 

 

Teoksessaan Läsa, läka, leva! Nina Frid käsittelee kirjallisuusterapiaa, lukemisen edistämistä ja kirjallisuuden merkitystä henkiselle kasvulle. Kirja on jatkumo Fridin vuonna 2012 julkaisulle Slutet på boken är bara början – om läsarsamtal, bokcirklar och bibliotek. Kirjamateriaali on kerätty Ruotsissa, Suomessa ja Englannissa. Lontoossa Frid on haastatellut kirjallisuusterapeutti Ella Barthoudia, Tukholmassa kirjallisuusterapiaohjaajaa Pia Bergströmiä ja Helsingissä dosentti Juhani Ihanusta.

 

Läsa, leka, leva antaa konkreettisia esimerkkejä siitä kuinka lukemista voidaan edistää eri alojen ja ikäryhmien keskuudessa, esimerkiksi kouluissa ja kirjastoissa. Frid pohtii myös kirjastonhoitajan vuosien varrella muuttunutta työnkuvaa. Nykyään kirjastonhoitaja ei ole enää neutraali palveluntarjoaja. Hänen odotetaan sen sijaan välittävän ja jakavan kokemuksia lukijan kanssa. Mielenkiintoista Fridin pohdinnoissa on juuri tämä vuorovaikutus: mitkä ovat kirjastonhoitajan ja lukijan odotukset toisistaan? Miltä kirjastonhoitajan ja lukijan kohtaaminen tulisi näyttää? Entä kuinka kirjastojen olisi mahdollista edistää esimerkiksi nuorten lukemista?

 

Frid tarjoaa käytännönläheisiä vastauksia yllämainittuihin kysymyksiin. Esimerkkinä nuorten lukemisen edistämiselle toimii urheilun maailmasta lähtöisin oleva coaching tekniikka: tehdään ensin, analysoidaan jälkeenpäin. Kun nuorisoryhmä on koottu kirjastoon, heille voisi heti alkuun antaa kirjat ja pyytää heitä perehtymään niihin vartin verran, jonka jälkeen niistä keskusteltaisiin. Fridin mukaan lukemisen edistäminen ei voi toimia negaation kautta, sen ei kuulu olla syyllistävää. Jotta nuoret (ja kaikenikäiset) saadaan lukemaan, täytyy lukemisen tuntua merkitykselliseltä. Jos Fridillä on jokin keskeinen sanoma kirjassaan niin se on juurikin tämä: lukeminen on ihmismielelle tärkeää. Miksi näin?

 

Fridin mukaan kaunokirjallisuus on tärkeää, koska se koskettaa. Lukeminen saattaa myös lisätä myötätuntoa ja itsehavainnointikykyä. Lapsenomainen, naiivi lukeminen voi tuoda pinnalle kadoksissa olleen huumorin. Kriittinen lukeminen taas parantaa kykyä kyseenalaistaa omaa ajattelua.

 

Frid kuvailee myös kirjallisuusterapian tämänhetkistä tilannetta ja kasvua Ruotsissa. Sen käytäntöä ja vaikutuksia eri ryhmissä tutkitaan parhaillaan. Fridin mukaan Ruotsilla on vielä paljon opittavaa Suomen kirjallisuusterapian saralta.

 

Nina Fridin kirjoittama Läsa, läka, leva! vie ajatukseni kirjastoympäristöön, jossa tuoksuu tuttu ja turvallinen paperin ja musteen sekoitus. Kuvitteellisessa kirjastossani on myös jotakin uutta. Keskustelu kirjastonhoitajan kanssa on kokemuksellinen ja lukijana saan käteeni kirjan joka edistää ja eheyttää.

 

 

Kirjallisuus elämänoppina

 

Skans Kersti Nilssonin ja Torsten Petterssonin Litteratur som livskunskap käsittelee samoja teemoja kuin yllämainittu Läsa, läka, leva!. Teoksessa pohditaan kirjallisuuden merkitystä eri akateemisten opinahjojen osa-alueilla. Kirja juontaa poikkitieteellisestä kirjallisuusseminaarista, joka järjestettiin Boråsissa vuonna 2008. Teoksessa pohditaan tietokirjallisuuden ja fiktion vaikutusta ihmismieleen. Artikkeleiden kirjoittajia ovat esimerkiksi Juhani Ihanus, George Klein ja Merete Mazzarella.

 

Teos saattaa ensilukemalta tuntua hiukan sekavalta. Aihepiirit ovat laajoja ja jokainen kirjoittaja on itse asettanut rajat omille teksteilleen. Niiden yhteisenä tekijänä toimii “kirjallisuus elämänoppina”, aihe jota kirjoittajat avaavat omista näkökulmistaan. Teksteissä tutkitaan esimerkiksi kirjallisuuden merkitystä lääketieteessä, psykiatrin vastaanotolla ja uskontotieteissä. Keskeistä kirjassa on kirjallisuuden ja lukijan välinen kohtaaminen. Kirjallisuuden hyöty ilmenee tässä kirjassa esimerkiksi Merete Mazzarellan artikkelissa, jossa hän kuvailee Ruotsissa pitämiään kirjallisuuskursseja lääketieteen opiskelijoille. Tämä on mielestäni osuva esimerkki lukemisen edistämisestä integratiivisin työottein.

 

Toiselta lukemalta artikkeleista löytyy enemmän yhtäläisyyksiä. Viittauksia on esimerkiksi Dostojevskin Rikos ja rangaistus -kirjan päähenkilöön Raskolnikoviin. Hän toimii esimerkkinä fiktiivisestä hahmosta johon lukija voi samastua. Kyseinen samaistuminen tai “analoginen ajattelumalli” voi johtaa henkilökohtaiseen kasvuun ja ymmärrykseen maailman menosta, juurikin siihen mitä kirjallisuus monesti ihmiselle tarjoaa. Lukiessa minussa herää ajatus siitä, että kirjallisuus voi analogisena ajatusmallina tuoda ymmärrystä esimerkiksi tämänhetkiseen maailmanpoliittiseen hämmennykseen. Ihmiset etsivät vastauksia eksistentiaalisiin kysymyksiin. Kirjallisuuden poikkitieteellinen integraatio voi auttaa luomaan elinvoiman löytämiseen tarvittavia siltoja oman itsen ja muiden ajattelun sekä toiminnan välille.

 

Molemmat yllämainitut teokset edustavat suuria aiheita ja peräänkuuluttavat ihmisen välistä vuorovaikutusta. Pääosassa on kirjallisuuden merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Teoksissa tasapainoillaan empiiristen tutkimustulosten ja kirjoittajien henkilökohtaisten kokemusten välillä. Tämä luo mukavan alustan lukijalle, joka voi halutessaan paneutua syvemmin johonkin itseään kiinnostavaan tematiikkaan. Kirjat ovat laajoja mutta niistä voi jokainen poimia jotain. Kirjallisuusterapeuttisia ryhmiä varten teokset tarjoavat tieteeseen pohjautuvaa teoriataustaa, ideoita ja käytännön esimerkkejä.

 

Nina Fridin sanoihin on hyvä lopettaa. “Älä epäröi. Lue! Ja elä.”

 

Annamaria Öblom on psykologian opiskelija Åbo Akademissa.