Karjalan Kuvalehti

Karjalan Kuvalehden 84 sivulla käsitellään ajankohtaisia asioita laajemmin kuin Karjalan näkökulmasta. Paremminkin voitaisiin puhua Pro Finland -lähtökohdasta.

Tavoitteena on, että karjalainen kulttuuri, Karjalan palautuskysymys, Karjalaan liittyvä tiede ja karjalaiset yhteisöt saisivat tasapuolisen näkyvyyden, naapurikansojamme unohtamatta.

KAASUPUTKI RAKENNETTAVA WIN-WIN -POHJALTA

(Julkaistu Kultin verkkopalvelussa 25.4.2007)

Tukholmassa pidetyssä kokouksessa Suomen, Ruotsin, Tanskan, Venäjän ja Saksan edustajat ovat todenneet, että maakaasuputken ympäristövaikutusten tutkimukset vaativat arvioitua enemmän aikaa.

Putkelle asetettu aikataulu viittaakin siihen, etteivät Venäjä ja Saksa aikoneet juurikaan välittää toisten maiden reaktioista. Putki on kuitenkin erittäin merkittävä kaikille Itämereen liittyville valtioille ja YK:n meriyleisoikeus antaa niille hyvät mahdollisuudet vaikuttaa asiaan. Aivan vastaavasti meriyleisoikeus antaa periaatteessa Venäjälle oikeuden kuljettaa putki meri-alueella. Onko se järkevää, onkin toinen kysymys.

Maakaasuputken vaikutusten selvittäminen näyttää Suomen osalta keskittyvän vain ympäristökysymyksiin. Näkökulma on erittäin lyhytjännitteinen, turvallisuuden ja talouden kannalta jopa pelottavan välinpitämätön. Putkella on erittäin merkittävä vaikutus käytännössä Suomen meripuolustukseen ja meren alla olevien, ehkä täysin korvaamattomien kulttuurikohteiden suojeluun.

Putkella on huomattava vaikutus pakkoluovutetussa Karjalassa olevien kiinteistöjen suomalaisille omistajille. Pariisin rauhansopimuksessa vain raja siirtyi, ei kiinteistöjen omistusoikeus. Suomalaiset siten yhä omistavat luovutetun Karjalan alueella olevat kiinteistöt.

Kiinteistöjen omistuksen tuomaa ongelmaa ei ole missään käsitelty. Se on Suomessakin mainittu vain ympäristöministeriön putkesta annettuihin lausuntoihin liittyvässä yhteenvedossa ProKarelian lausunnon kohdalla. On tarpeen, että Suomen oikeusviranomaiset pikaisesti ryhtyvät selvittämään tätä asiaa.

Eduskuntavaaleissa vaiettiin kanonisoidun totuuden vaatimalla tavalla kaikista todella ongelmallisista ja vaikeista asioista. Sen vuoksi kaasuputki ei päässyt esille. Natoa ei käsitelty turvallisuuspoliittisena kysymyksenä juuri lainkaan. Kaasuputkea ei käsitelty lainkaan turvallisuuspoliittisena kysymyksenä. Puolustusministeriön on tarpeen pikaisesti tuoda esille putkeen liittyvät turvallisuusuhkat ja miten ne torjutaan.

Mtv3:n tietojen mukaan Suomen Natura-aluetta ei ole kosketeltu lainkaan, ei ilmeisesti mitään muitakaan Suomeen liittyvä negatiivisia muuttujia. Ovatko suomalaiset virkamiehet saaneet poliittiselta johdolta jälleen kerran käskyn vaieta, ettei vain suututettaisi venäläistä osapuolta?

Vaikeneminen etukäteen ongelmista johtaa todellisiin ongelmiin. Osoittaa kyvyttömyyttä arvioida tulevaisuutta, jos niin yksinkertaista asiaa ei oivalla. Ongelmien oma-ehtoinen pimittäminen osoittaa myös venäläisten aliarviointia. Venäläinen osapuoli on erittäin kykenevä huolehtimaan omista eduistaan ja oikeuksistaan. Siihen ei tarvita Suomen poliittisen johdon vaikenemista tai käskyä vaieta.

Erityisesti se on hämmästyttävää, ettei kaasuputken kulkureitistä ryhdytä todellisiin neuvotteluihin. Miksi putken pitäisi kulkea meren alla, joka on olennaisesti pintaversiota kalliimpi ja riskialttiimpi ratkaisu? Erityisesti Skandinavian maat ovat poikkeuksellisen rauhanomaisia valtioita. Niillä on pitkä perinne pitää sopimukset. Virallinen Suomi jopa kilvoittelee pitääkseen voimassa pakkokeinoin aikaansaadut, valheelliselle pohjalle rakennetut aluesopimukset (kuten Pariisin rauhansopimus).

Mikä on todellinen este sille, ettei putkea voida linjata järkevästi Suomen tai Ruotsin kautta? Esteenä on epäluulo ja venäläisten kasvanut halu pitää energialogistiikka käsissään niin pitkälle kuin mahdollista. Tässä ratkaisussa unohtuu se, että kaikkien kannalta parempi ratkaisu todennäköisesti olisi pitää logistiikka hallussa niin pitkälle kuin se on järkevää.

On vääjäämätön totuus, että venäläisten ote ja valvontamahdollisuus putkesta jossain vaiheessa aina heikkenee ja loppuu. On erittäin kyseenalaista, onko putken valvominen punalaivaston pinta-aluksilla ja sukellusveneillä lainkaan järkevä ja tulevaisuutta jotenkin positiivisesti rakentava ratkaisu. Sellaisia elementtejä on mahdotonta nähdä.

On kyseenalaista, onko se edes turvallisuuden kannalta järkevä ratkaisu. Jos päättäväinen joukko henkilöitä asettaa tavoitteekseen putken katkaisemisen, sen estäminen on mahdotonta. Punalaivastolla tai sukellusveneillä ei ole mitään asiaa tunkeutua esim. Suomenlahden saaristoihin tai ryhtyä tutkimaan jokaista putken ohi ajavaa huvivenettä.

Putki voidaan linjata Muurmanskista Suomen tai Ruotsin kautta kokonaan uudelleen pintavaihtoehtona. Tällöin luovutetun Karjalan kiinteistö-ongelmat poistuvat, mutta ennen kaikkea meriputken suuret ongelmat ja epävarmuudet poistuvat.

Tähän ratkaisuun tuo täydellisesti uuden ulottuvuuden se, että Venäjä palauttaa neuvotteluteitse Suomelle pakkoluovutetut alueet. Toimenpide ensinnäkin antaa Venäjälle käsittämättömän suuren poliittisen voiton, joka välittömästi säteilee luottamuksen lisääntymisenä globaalilla tasolla.

Syntyneessä avoimessa ja positiivista tulevaisuutta rakentavassa tilanteessa maakaasuputkelle löytyy nopeasti turvallinen ja taloudellisesti edullinen maaratkaisu. Venäjän koko energialogistiikka luoteisrajalla saa uusia ulottuvuuksia, sijaitsevathan Kannaksen öljylogistiset laitteistot sen jälkeen turvallisessa EU-maassa.

Uudessa tilanteessa löytyy varmasti yhteisiä ratkaisuja, joissa paras vaihtoehto –pohjalta punnitaan esim. öljyn erittäin riskialttiita merikuljetuksia tai maaputkivaihtoehtoja. Nykyisellä järjestelmällä Itämeren tuhoutuminen on tosiasia, kyse on vain hetkestä, milloin se tapahtuu.

Kun Suomen pakkoluovuttamien alueitten palauttamiseen liitetään Viron Setumaan palauttaminen, mahdollistaa lisääntyvä luottamuspääoma myös Baltian kautta kulkevien ratkaisujen löytymistä. Pieni Setumaan alue on Venäjälle nyt vain yksi painostuskeino.

Kansainvälinen ja maitten välinen politiikka on peliä, mutta sen ei tarvitse ole typeryyttä, jossa resursseja tuhlataan keskinäiseen nahisteluun ja oman edun yksipuoliseen tavoitteluun. Vaihtoehtona on win-win –pohjainen ratkaisu, jossa jokainen osapuoli voittaa.

Valtiomiestaitoa ei osoita se, kuinka tiukasti osaa lyödä toista osapuolta, vaan se, kuinka hyvin osaa rakentaa siltoja ja yhteistyötä muiden maiden kanssa yhteisen voiton pohjalta. Se luo vankkaa perustaa luottamukselle, rauhalle, taloudelle, ihmisoikeuksien toteutumiselle ja tulevaisuudelle.

Kultin jäsenille

Karjalan Kuvalehti

KAASUPUTKI RAKENNETTAVA WIN-WIN -POHJALTA