Kiiltomadon kesäpääkirjoitus: Mä lehden luin...
(Julkaistu Kultin verkkopalvelussa 19.6.2008) Tiedote/ Pressmeddelande 19.6.2008
Kiiltomadon kesäpääkirjoitus
http://www.kiiltomato.net/
Ledaren utgivs också i Lysmasken-sidorna
http://www.kiiltomato.net/?lang=swe
Tiedustelut / för mer information: Karo Hämäläinen,
050 - 362 6282, karo.hamalainen(at)gmail.com
MÄ LEHDEN LUIN...
Heikki Jokinen käsittelee kulttuurilehtilautakunnan työtä.
Kiiltomadon kesäpääkirjoituksessa vapaa toimittaja ja kriitikko Heikki Jokinen ruotii kokemuksiaan opetusministeriön kulttuurilehtilautakunnassa.
Jokinen kirjoittaa muiden muassa siitä, kuinka vaikeaa on käytännössä rajata, mitkä julkaisut ylläpitävät "kulttuurista, tieteestä, taiteesta tai uskonnollisesta elämästä käytävää yhteiskunnallista keskustelua" – kuten virallinen muotoilu kuuluu.
"Joidenkin ihmisten mielestä yhteiskunnallista keskustelua on rauhantyö, toisten mielestä sitä voi olla eläinten oikeuksien puolustaminen", Jokinen muistuttaa ja pohtii, että käypä ratkaisu on ajatella, että jos merkittävä ryhmä pitää jotakin tärkeänä yhteiskunnallisena tai kulttuurisena kysymyksenä, se on sitä.
"Ajattelen itse, että tuen tarkoituksena on kulttuurisen diversiteetin ylläpito, aivan samalla lailla kuin luonnon monimuotoisuuttakin suojellaan. Kai ihmisen ajatus on osa luonnon moninaisuutta ja tuen tarpeessa, hengen liito-orava?" Jokinen kirjoittaa.
Ongelmallista on myös lehtien taloudellisen tilan määrittely. Osa lehdistä pyörittää suurta organisaatiota, osa tehdään talkootöillä. Osalle jyvitetään taustayhteisön kuluja, osalle ei. Erityisesti Jokinen kummastelee sitä, että ministeriön lomakkeessa kustantajilta ei pyydetä tasetta vaan tuloslaskelma ja talousarvio.
* * * * * * * * * * * * * * * *
Pressmeddelande 19.6 2008
Lysmaskens sommarledare
http://www.kiiltomato.net/?lang=swe
För mer information: Karo Hämäläinen, 050 - 362 6282, karo.hamalainen(at)gmail.com
JAG LÄSTE HÄROMDAN...
Heikki Jokinen skriver om sitt arbete i nämnden för understöd för kulturtidskrifter.
I Lysmaskens sommarledare analyserar frilansjournalisten och kritikern Heikki Jokinen erfarenheterna från sitt arbete i nämnden för understöd för kulturtidskrifter.
Jokinen skriver bland annat om hur svårt det i praktiken är att dra gränser för vilka tidskrifter som upprätthåller det ”offentliga samtalet om kulturen, vetenskapen, konsten eller det religiösa livet” – som det så vackert heter.
”Några kan tycka att fredsarbete är en del av den samhälleliga diskussionen, andra tycker att djurens rättigheter hör dit”, påminner Jokinen. Han tänker sig också att ett fungerande sätt att lösa det på är detta: om en betydande grupp anser något vara en viktig samhällelig eller kulturell fråga, då är det också så.
”Själv tänker jag mig att tidskriftstödets syfte är att upprätthålla en kulturell diversitet, på samma sätt som man skyddar naturens mångfald. Människans tanke, intellektets flygekorre, är väl en del av den, och i behov av understöd?” skriver Jokinen.
Tidskrifternas ekonomiska situation är också problematisk att avgöra. En del av dem drivs av stora organisationer, andra görs med ideellt arbete. Vissa får bära föreningens allmänna utgifter, andra slipper. Särskilt förvånad är Jokinen över att det att man i ministeriets blanketter inte frågar efter tidningsutgivarens balansräkning utan bara efter resultaträkningen och budgetförslaget. |
