Sieppari

Lähtö

(Julkaistu Kultin verkkopalvelussa 27.9.2008)

Lähtö

Virpi Saarinen

Tahar Ben Jelloun: Lähtö. Alkuperäisteos Partir 2006. Suomennos Annikki Suni. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2007. 284 sivua.

Tahar Ben Jellounia pidetään yhtenä aikamme merkittävimmistä  ja tuotteliaimmista afrikkalaisista kirjailijoista. Hän syntyi Marokossa 1944, jossa hän kirjallisen toimintansa ohella toimi opettajana Tetouanissa ja Casablancassa. Vuodesta 1971 lähtien hän on asunut Ranskassa. Jellounin äidinkieli on arabia, mutta hän kirjoittaa ranskaksi. Hänen kirjojaan on käännetty kymmenille eri kielille. Hän on saanut useita merkittäviä kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja, mm. Goncourt-palkinto 1984 ja IMPAC Dublin 2004. Lähtö on kahdestoista hänen suomennetuista teoksistaan.

Ihmisten on  vain pärjättävä  elämässään, sellaista se on, minä näen kaiken mutta en kerro kaikkea! Jokainen roikkuu omasta koivestaan niin kuin eläimet lihakaupassa, vai oletko nähnyt vierustoverin koivesta riippuvaa lammasta?

Kirjan päähenkilö on Azel, nuori tangerilaismies, jolla on kaksi yliopistotutkintoa mutta ei töitä. Azelin isä on kuollut aikoja sitten. Äiti on lukutaidoton nainen, joka saa toimeentulonsa pienimuotoisesta salakuljetuksesta. Äiti on kuitenkin opetellut numerot pystyäkseen käyttämään puhelinta. Azelilla on sinänsä lämmin suhde sisareensa Kenzaan, mutta sitäkin varjostaa Azelin työttömyys.

Tulevaisuus Marokossa näyttää lohduttomalta ja nöyryyttävältä. Unelmat ovat tavallisia: työ, perhe, mahdollisuus pitää huolta perheesta ja muista läheisistä ihmisistä, mutta unelmien tavoittamattomuus syö itsekunnioituksen. Etsin kaiken aikaa tekosyitä ja verukkeita joilla perustelen tekojani, toteaa Azel.

Kohtuullisen elämän toivossa Azel haaveilee muuttamisesta ulkomaille, vaikka tietää, että sekin useimmiten johtaa umpikujaan. Meren yli voi pimeässä nähdä Espanjan valot, aamun tullen rannalta löytyy salmen ylitystä yrittäneiden haaksirikkoon joutuneiden pöhöttyneitä ruumiita. Jos meren yli pääsee ehjin nahoin, ei voi olla varma työn tai asunnon saamisesta, ja paluu kotimaahan on monesti ylivoimaista, sillä kasvot pitäisi säilyttää.

Jelloun on rakentanut kirjan Azelin elämään liittyvien ihmisten elämäntarinoista sekä yhteiskunnallisten tekijöiden merkityksestä yksilöiden ja yhteisöjen elämään. Hän on liittänyt ne yhteen siten, että siinä pystyy näkemään asioita niin yhden ihmisen kannalta kuin jopa kansainvälisen talouspolitiikan kysymyksinä. ...myös Malika meni kuorimaan katkarapuja hollantilaiselle tehtaalle sataman vapaakauppa-alueelle. Kylmärekat toivat sinne joka päivä tonneittain katkarapuja, jotka oli kalastettu Thaimaassa ja kuljetettu Alankomaihin, missä ne käsiteltiin säilyviksi. Sitten ne saapuivat Tangeriin, missä sirosormiset pikkukädet kuorivat niitä yötä päivää.Sieltä ne lähtivät päämääräänsä, missä ne purkitettiin ennen kuin ne työnnettiin Euroopan markkinoille.

Jellounin kerronta on hyvin suorasukaista. Hän paitsi kuvailee tapahtumia myös usein ilmaisee omia käsityksiään asioista ja havaitsemistaan epäkohdista. Epäselväksi ei jää esimerkiksi hänen kantansa rasismista tai uskonnon tai sukupuolen nimissä tapahtuvasta alistamisesta. Naiset eivät vaikene siksi ettei heillä olisi mitään sanottavaa, vaan päinvastoin he vaikenevat siksi että sen mitä heillä on kerrottavana pystyy vain harva kuulemaan ja näkemään.

Lähtöä on sanottu myös dokumentiksi. Kun tietää, että Marokossa on huikean korkea työttömyys, että BKT on kahdeskymmenesosa Suomen BKT:sta, että hivenen yli puolet väestöstä osaa lukea, väitteeseen on helppo yhtyä.