Sieppari

Älä laske, kerro meille tarina! Wilson Kirwan haastattelu

(Julkaistu Kultin verkkopalvelussa 27.9.2008)

Älä laske, kerro meille tarina!

Wilson Kirwan haastattelu

Eeva-Liisa Bahnaan

Lasten silmät tuikkivat ilosta ja jännityksestä, kun Wilson Kirwa leikittää Kirjamessujen pieniä vieraita. Hän on juuri kertonut afrikkalaisia tarinoita yleisölle, joka ei koostu pelkästään lapsista. Wilsonin vauhdikas ja eläytyvä tapa esiintyä yleisön edessä saa aikuisetkin nauttimaan saduista.

Helsingin Kirjamessut on saanut syksyllä 2007 Wilson Kirwan vieraakseen jo kolmatta kertaa peräjälkeen; Pieni Karhu on juuri julkaissut hänen toisen satukirjansa, Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili -teoksen. Kirwan ensimmäinen satukirja, Amani-aasi ja sisäinen kauneus, julkaistiin vuonna 2005. Afrikkalaisten tarinoiden väliin mahtui vuonna 2006 Otavan julkaisema ja Heikki Sauren kirjoittama elämäkerta. 

Wilson pitää Suomeen asettumistaan aivan sattumana. Hänellä oli kolmen kuukauden turistiviisumi taskussaan, kun hän vuonna 1997 matkusti kotimaastaan Keniasta Köyliöön. Tarkoituksena oli vain kiertää vähän Suomea, mutta toisin kävi. Nuori mies asettui Suomeen.

- Minulla oli pitkät sääret, mutta pieni tynnyrivatsa. Eräs ystäväni antoi minulle lenkkarit kokoa yksitoista. Vaikka ne olivat kolme numeroa liian suuret, kokeilin, kuinka nopeasti pystyisin juoksemaan uusilla jalkineillani sadan metrin matkan - ja tulos olikin hyvä!

Tästä eteenpäin monet suomalaiset tuntevatkin Kirwan tarinan. Jo ensimmäisenä Suomen vuotenaan hän juoksi kisoissa ja pian hän oli laskettavissa Suomen huippu-urheilijoiden joukkoon. Voitot SM-kisoissa johtivat Suomen edustajaksi EM-, MM- ja GP-kilpailuihin.

Tarinoiden kertomisen ja kirjoittamisen juuret löytyvät Wilsonin lapsuuden- ja nuoruudenmaisemasta, pienestä afrikkalaisesta kylästä. Päiväntasaajan tuntumassa eletään paljon ulkosalla, mutta erityisesti Wilsonin perheessä, jossa lapsia oli kaksikymmentäyksi, oli luonnollista juosta savimajasta ulos leikkimään. Kokemistaan suurista vaikeuksista huolimatta Wilson muistelee lapsuuttaan lämmöllä.

- Suuressa perheessä me lapset opimme jakamisen taidon. Jouduimme jakamaan ruuan ja vaatteet tarkasti keskenämme. Leikin paljon ulkona ja tutustuin naapurikylien lapsiinkin. Jo viisivuotiaana aloin viihdyttää muita lapsia kertomuksillani. Vaikka elämä ei ollut aina helppoa, pystyin tekemään sen kauniiksi tarinoillani. Minulla oli kyky muuttaa ikävät asiat positiivisiksi ja saada kuuntelijani viihtymään. Keksin helposti asioihin uusia näkökulmia. Tuo aika oli minulle elämässä selviytymisen opettelua.

Wilson rakasti tarinoiden keksimistä ja kertomista paljon enemmän kuin opiskelua. Hänen ystävänsä olivat niin ihastuneita pojan kertomuksiin, että tekivät tämän kotitehtäviä vastapalvelukseksi tarinoinnille.

- Älä laske! Kerro meille tarina! sanoivat ystäväni, kun kamppailin matematiikan tehtävien kanssa - ja tekivät tehtävät puolestani. Jatkoin satuiluani viidesluokkalaiseksi saakka. Olin laiminlyönyt koulutyöni niin pahasti, että tuskin osasin kirjoittaa nimeni siirtyessäni viidennelle luokalle, Wilson naurahtaa.

Afrikassa eläessään Wilson ei voinut kuvitellakaan asuvansa joskus täällä pohjoisessa, mutta on onnellinen elämänsä yllättävistä käänteistä. 

- Lapsuudestani lähtien minulla on ollut vahva halu jakaa tarinoitani ja löytää kauniita sanoja niiden kertomiseen. Nyt, kun kaksi satukirjaani on julkaistu, unelmani on toteutunut. Suomi on antanut minulle paljon ja nyt minulla on mahdollisuus antaa jotain takaisin.

Wilsonin lahja Suomelle on paljon muutakin kuin ihastuttavat kirjat. Muiden töittensä lisäksi hän kiertää kouluissa ja päiväkodeissa rakentamassa siltoja eri kulttuureiden välille. Vanhemmille koululaisille hän puhuu Suomeen sopeutumisestaan ja nuoremmille hän kertoo opettavaisia tarinoita, mikä on varmasti kansainvälisyyskasvatusta parhaimmillaan.  

- Haluan viedä lapsille iloa, tietoa ja oppia. Media keskittyy melkein pelkästään Afrikan negatiivisiin puoliin, minä kerron kauniista ja positiivisista asioista. Maailma pienenee vauhdilla ja suomalaisten olisi hyvä oppia elämään monikulttuurisessa ympäristössä esimerkiksi naapureiden tai työtovereiden parissa. Suomalaiset lapset ovat vähän ujoja, mutta vierailuni kouluissa antavat varmasti uusia näkökulmia ja tietoa afrikkalaisesta kulttuurista. Uskon, että tarinani voivat kohentaa lasten selviytymiskykyä ja suvaitsevaisuutta kansainvälistyvässä maailmassa. Kun tämän päivän lapset ovat aikuisia, täytyy kansainvälisillä työkentillä olla entistä enemmän kilpailukykyä. Uskon, että sitä onkin, sillä vaikka suomalaiset ovat pieni kansa, ovat he suuria ihmisiä.

Tarinat ovat auttaneet Wilsonia monien vaikeiden hetkien yli, ja hän uskoo, että ne voivat myös yhdistää ihmisiä tunnetasolla toisiinsa, saada ymmärtämään asioiden tärkeät puolet. Hän huomauttaa, että EU:n alueella Suomessa on avioeroja kolmanneksi eniten. Satukirjat kertovat hyvyydestä ja toisten auttamisesta. Wilsonin satukirjojen sankari, tuo hyväntahtoinen aasi, on saanut kauniin nimen; Amani on swahilia ja tarkoittaa rauhaa.

Tämän haastattelun tekemisen aikoihin Wilson kertoi iloisena:

- Keväällä syntyy uusi pitkäsäärinen pikku Wilson!

En tiedä, oliko tuo pelkkä arvaus, sillä maaliskuun 28. päivä maailmaan syntyi pieni pitkäsäärinen poika.

- Mitään näin arvokasta en ole koskaan aikaisemmin saanut, sanoo juuri vauvansa kanssa lenkiltä tullut Wilson onnellisena.

Sieppari toivottaa oikein paljon onnea koko perheelle!