Tarvitsemme yhteisiä keskusteluja ja tiloja erilaisille äänille

(julkaistu 30.10.2009)

Mitä erilaiset kulttuuri-, tiede- ja taidelehdet tekevät nykymaailmassa? Onko niillä funktio?

Elämme yhteiskunnassa, jossa moniäänisyys on sallittua, jopa toivottavaa. Monien eri kulttuurien ja alakulttuurien kirjo kukoistaa ja sen halutaankin kukoistavan. Verkko ja ilmaiset web-sovellukset tarjoavat tilaa erilaisille äänille saada demokraattisesti viestejään perille. Kansalaisyhteiskunta rakentuu nykyään usein verkoissa ja printattujen aikakauslehtien sivuilla. Ominaista tälle mosaiikkimaiselle ja liikkuvalle yhteisöllisyydelle on myös se, että jäsenet voivat olla maapallon eri puolilta.

Esimerkkinä voisi toimia Fin-Nippon -niminen, kooltaan pieni kulttuurilehti. Lehdellä on pieni tilaajamäärä, mutta silti se silloittaa lukuisia yhteyksiä Suomen ja Japanin välillä. Kosketuspintaa löytyy moniin nykytaidetta ja nuorisokulttuureita edustaviin lehtiin sekä Suomessa että Japanissa. Toisaalta lehti käy vuoropuhelua tuhansien vuosien pituisten historiallisten kehityskulkujen, traditioiden ja ilmiöiden kanssa koko Aasian mantereella.

Kultin lehtien vahvuus on kyky mennä syvemmälle tieteisiin, taiteisiin ja debatteihin kuin valtamedialle nykyisessä läpikaupallistuneessa todellisuudessa sallitaan. Kun mediat keskittyvät, aikaa vaativa journalismi, taidekritiikki ja pohdiskeleva kolumnismi jäävät väkisin sisarpuolten asemaan.

Lukukeskuksen, Kiiltomadon ja Vinskin julkaisijan kaltainen kulttuurin ja tutkimuksen keskittymä tarjoaa eläville runoilijoille paikan kohdata lukijansa, tilan taide- ja kirjallisuuskriitikoille paneutua perusteellisesti niihin runoilijoihin ja runojen teemoihin, joita on kiinnostunut tutkailemaan.

Tätä tilaa ja aikaa ei ole välttämättä enää HS kulttuurikriitikolle suotu. Iso osa uudesta, laadukkaasta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta jäisi arvioimatta ja pohtimatta, dialogi kesken, ilman vaihtoehtoisia lehtiä ja kulttuuriorganisaatioita. Lasten ja nuorten kirjallisuus on usein työnnetty marginaaliin. Lapset ja nuoret itse pohtimassa ja arvottamassa lukemaansa kirjallisuutta, kuten Vinskissä, nähdään valtamedioissa mahdottomana tapana toteuttaa. Kultin lehdet purkavat valta-asetelmia, antavat tilaa ja aikaa ohi portinvartijoiden monille ihmisille, joilla on arvokasta sanottavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista. 

Valtamedioilla on aikaa lähinnä välittää sirpaleista uutispuuroa maailman kriiseistä.  Kontekstien ymmärtämiseksi tarvitaan aikakauslehtiä kuten Ydin, Ny Tid tai Voima. Lukija kutsutaan dialogiin, kun hän saa aineksia analyyseihin, tietoja, joita punnita ja vertailla. Nykyhetkeä on vaikea käsittää, jos journalisti ei voi analysoida maailmanpolitiikan ja tilanteiden historiallisia taustoja.

Kultin lehtien omaehtoisille äänille on tavallaan hyväksikin olla marginaalissa. Kun lehdet joutuvat tekemään läpinäkyväksi erilaisiin projektianomuksiin ja yleisölleen ideoitaan, ei jää tilaa korruptiolle. Vähäiset avustukset käytetään lehtien laadun kohottamiseen ja jos jotain jää, lehtiartikkelipalkkioihin. Vaarana silti on, että lehden tekijät väsyvät siihen, että aika, jota voisi käyttää maailman jäsentämiseen ja keskusteluun, menee kulttuuribyrokratian ja taloushallinnon opiskeluun. Lehdet eivät löydä aina yhteisöään, lukijat eivät löydä lehtiä.

EU direktiivit, joilla vapautetaan kilpailua, ovat sinänsä kannatettavia lakeja kaikki. Ongelma on, jos ne koskevat lähinnä kulttuurista tai sosiaalista todellisuutta vaihtoehtoisin tavoin jäsentäviä organisaatioita. Postinjakelua ollaan avaamassa kilpailulle, sosiaalista hyvinvointia tuottavia järjestöjä ajetaan ahtaalle kilpailun vapauttamisen nimissä. Poliittisten puolueiden tiedotustukea lisättiin sadoilla tuhansilla euroilla pari vuotta sitten. Tuki haluttiin suunnata myös pois lehtituesta, jota aiemmin saatiin jakaa puoluelehtien lisäksi löyhästi niiden aatemaailmaa sivuaville aikakauslehdille.

Kultin lehtien lienee paras ummistaa korvat propagandalta, jonka mukaan lehtiä ja kulttuuria tuetaan samalta viivalta. Jo vakiintuneet ja isot organisaatiot saavat lähes koko potin. Kun tekee erinomaista lehteä, ja OPM:n kulttuurilehtituki on murenia lehden paino- ja jakelukustannusten peittämiseksi, kysytään vakaumusta ja tahtoa jatkaa kulttuurien syvävalaisua.

Kultin lehtipiireissä voimme silti jatkaa yhteistyön kehittämistä. Olemme toivottavasti kulkemassa vastavirtaan kaupallista ja tiedollista valtakeskittymistä vastaan. Uusia ideoita on pulpunnut: luoda verkkoon avoimia keskustelu- ja kohtauspaikkoja, materiaalipankkeja, joissa jakaa tietoja ja taitoja, verkkosivusto, jossa lehtiä voi tilata ja jakaa tasa-arvoisin lähtökohdin. Joten avataan niitä tiloja ja rakennetaan siltoja, vaikka välillä työ tuntuisi hitusen turhauttavalta.

Minna Leppä, hallituksen jäsen