Pienet lehdet ja monikulttuuristuva Suomi

(julkaistu 7.10.2010)

Maahanmuuton kohdemaana Suomi on vielä nuori. Sadantuhannen ulkomaalaistaustaisen raja meni rikki vuonna 2002. Nyt muutos on nopeaa; ennustetaan että seuraavien kahdenkymmenenviiden vuoden päästä joka neljäs helsinkiläinen on maahanmuuttaja. Ikääntyvä Suomi tarvitsee heitä.

 

Maahanmuuton lisääntymiseen liittyy yhteiskunnan moniarvoistuminen. Muutos ei miellytä kaikkia. Keskustelu moniarvoistuvassa Suomessa on välillä yksioikoista, jopa yksittäisiä vähemmistöjä leimaavaa. Sanoilla 'maahanmuuttaja' ja 'ulkomaalaistaustainen' on usein negatiivinen kaiku. Ilmiötä kutsutaan nimellä salonkikelpoinen rasismi.

 

Somalit ovat yksi esimerkki vähemmistöstä, josta median välittämä kuva on välillä huolestuttavan yksipuolinen. Parhaimmillaan median ylläpitämä keskustelu kuitenkin lisää tietämystämme vähemmistöstä, mikä on olennainen osa nykyistä ja tulevaa Suomea, mutta jonka kulttuuri on meille yhä jokseenkin tuntematon, siksi ehkä vähän pelottavakin.

 

On tärkeätä, että yhteiskunnallisista asioista, myös maahanmuutosta, keskustellaan. Ihmisten leimaaminen rasisteiksi harvoin lisää kenenkään ymmärrystä erilaisuutta kohtaan. Maahanmuuttokriitikot on otettava tosissaan, sillä hekin ovat ihmisiä.

 

Pienillä lehdillä voi olla paljonkin annettavaa tässä keskustelussa. Ne tavoittavat suppeita, usein lehden ajamaan asiaan entuudestaan myönteisesti suhtautuvia ihmisiä. Etuna kuitenkin on, että niissä saatetaan julkaista sellaisiakin näkemyksiä, jotka eivät valtavirtamediassa saa palstatilaa. Pienet julkaisut voivat myös tarjota valtamedialle uudenlaisia näkökulmia. Ja mikä tärkeintä: pienikin lehti voi olla jotain, jota monenlaisen kulttuuritaustan omaavat ihmiset tekevät yhdessä.

 

Edistääkseen erilaisista kulttuurisista taustoista tulevien ihmisten selviytymistä toistensa kanssa ei lehden tarvitse välttämättä mieltää monikulttuurisuuden asiaa tehtäväkseen. Suurin osa maailman asioista on luonnostaan kansainvälisiä. Esimerkiksi luonnontieteen lehteen voi kirjoittaa niin  tutkija Abdirahman, Fernández kuin  Korhonenkin.

 

Monikulttuurinen yhteiskunta puhuu ilman että siitä puhuttaisiin, ilman että sitä varsinaisesti edes tavoiteltaisiin. Tämä taitaa olla tärkeämpää kuin monikulttuurisuudesta tai moniarvoisuudesta kirjoittaminen. 

 

Suomi on vähitellen kansainvälistymässä myös sisäisesti. Uskon, että vuoden 2010 Suomessa syntyvälle ihmiselle kansainvälisyys, sisäinen ja ulkoinen, on aikuisena paljon luontevampi asia kuin tämän päivän Suomessa eläville aikuisille.

 

Veera Jansa

Kirjoittaja on Somaliaa käsittelevän Koor -lehden päätoimittaja