Pienlehden toimittaminen on jakamista ja hyvää henkeä

(julkaistu 13.4.2011)

Suomessa ilmestyvien pienlehtien kirjoa voisi äkkiseltään pitää pienenä ihmeenä. Työstä maksetaan kehnosti jos ollenkaan, mutta silti julkaisut ilmestyvät kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

 

Vähärahaisuus näkyykin pienlehtien toimitusprosessissa monella tavalla, eikä vähiten niiden johtamisessa. Kun tekijöitä ei voida palkita rahalla, täytyy motivaation kummuta jostain muualta. Pienlehden päätoimittajalta ja toimitussihteeriltä edellytetäänkin erilaisia johtamisen taitoja kuin mitä kaupallisempi toimitustyö tarjoaa: selkeiden työelämän pelisääntöjen sijaan on kiinnitettävä erityishuomiota emotionaaliseen palkitsemiseen.

 

Lehtiä tekeviä vapaaehtoisia kannustavat mahdollisuus tehdä mielekkäitä asioita, uusien asioiden oppiminen ja sitä kautta itsensä kehittämisen mahdollisuus. Näiden edellytyksenä on hyvä yhteishenki ja tekemisen meininki.  Käytännössä vapaaehtoisten johtaminen on ilmapiirin hyvänä pitämisen ja asioiden sopimisen ohessa myös jatkuvaa muistuttelemista ja kannustamista, välillä epätäsmällisyyden sietämistä sekä melkoista diplomatiaa erilaisten intressien yhteensovittamiseksi. Myös hyvälle ihmistuntemukselle on tarvetta, kun vapaaehtoisten sitoutuminen rakoilee.

 

Vapaaehtoistyö ja sen johtaminen moninaisine haasteineen voivat pahimmillaan viedä myös jaksamisen äärirajoille. Monet pienlehtien tekijöistä ovat törmänneet liian raskaan korren kantamiseen jossain vaiheessa uraansa.  Pienlehtien tekijät ja vapaaehtoisten johtajat kaipaavat myös itse tukea toimintaansa, sillä väkisin tai velvollisuudentunnosta tapahtuva toiminta ei ole kestävällä pohjalla.

 

Avainsanoja pitkäkestoiseen vapaaehtoistyöhön ovat työn ja vastuun jakaminen, hyvän yhteishengen ylläpito sekä lehden teosta saatavien taitojen ja maineen hyödyntäminen - olipa kyse sitten vapaaehtoisesta päätoimittajasta tai keikkagraafikosta. Avoimella ja rehellisellä keskustelulla pystytään eri tehtäviä jakamaan tavalla, joka ei vaadi kenenkään uhrautumista yli omien voimiensa. Samalla voidaan myös vakiintuneille tekijöille löytää mahdollisuuksia oman osaamisen kehittämiseen.

 

Pienlehtien voima on mahdollisuudessa tinkimättömään tekemiseen ja kiinnittymisessä omaan tärkeään yhteisöön. Välillä tekijöiden voimat, motivaatio tai tekemisen mahdollisuudet ehtyvät, ja kenttä elääkin jatkuvasti. Samalla kun osa julkaisuista lakkaa ilmestymästä, tulee uutta luettavaa niin verkkoon kuin perinteiselle paperillekin. Onkin mahtavaa seurata, millaista jälkeä syntyy kun motivoituneet toimijat ja uudet kokoonpanot pääsevät vauhtiin.

 

Arvostan vapaaehtoistyötä varsin korkealle sekä yhteiskunnan muuttajana että ihmistä itseään kehittävänä toimintana. Totuuden nimissä on kuitenkin todettava, että kyllä se rahakin välillä helpottaisi, ettei tarvitsisi aina mennä vaikeimman kautta.

 

 

Hanna Kaisa Hellsten

kirjoittaja on Kulttuuri- mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n vt. toiminnanjohtaja

 

Kirjoituksen kirvoitti Eliisa Alatalon artikkeli ”Vapaaehtoiset pienlehdissä”, joka perustuu kirjoittajan Oulun seudun ammattikorkeakouluun tehtyyn opinnäytetyöhön. Suosittelen!