Isä käy töissä
(julkaistu 29.7.2007) Joskus aikoinaan näin televisiosta pienen dokumenttiohjelman Pekka Ruuskan kiertueesta. Siinä Ruuska ja muut bändin pojat asensivat ja purkivat soittokamoja milloin missäkin, ja valtaosa kiertueella kulutetusta energiasta tuntui valuvan juuri tähän roudaamisen ja asentamisen asiaan, niin kuin se soittohommissa usein kuluu.
Bändin kesken oli muodostunut sanonta "isä käy töissä" kuvaamaan sitä absurdiutta, joka syntyi tehdyn työn kummallisuudesta suhteessa perinteiseen perheenisän ”porvarilliseen” työsarkaan. Olivat kuitenkin kaikki aikuisia, perheellisiä miehiä.
Kultin toiminnanjohtajan työssä on sanonta usein palannut mieleen. Kun roudaa lehtilaatikoita nokkakärryillä tavarahissiin, asentaa lehtitelineitä festivaaliteltassa kaatosateen kolistessa muutaman sentin päässä tai etsii kansalaisjärjestön kellarista epätoivoisesti hyllyrakenteita, jotka ”on siellä kyllä teidän jäljiltä”, ei aina koe olevansa aivan sanoisinko luvallisella asialla. Luvallisella siis siinä mielessä, mitä asuntolainaisen perheenisän ”kuuluisi” elantonsa eteen tehdä.
Onneksi oma reaktio tilanteeseen on joka kerta harmiton hymähdys. Kulttuuri on työtä, duunia ja raatamista kaikille osapuolille, eikä sen oikeellisuutta tai kelpaavuutta sovi epäillä. Silti mainittu sanonta soi juuri tätä kirjoittaessani mielessä erityisen äänekkäästi. Istun Hyvinkään Kynä 07 -tapahtumassa Kultin ständillä, ja edessäni pöydällä on pieni otos jäsenlehtiä, vieläpä suunnilleen sama määrä kuin tapahtuman alkaessa. Väkeä on paljaassa Villatehtaan hallissa käynyt valtavan vähän, ja juuri nyt, kun kello on sunnuntai ja puolipäivä, halli lähes ammottaa tyhjyyttään.
Tästäkin huolimatta meidän on tärkeää olla täällä. Muutama ihminen on lehden telineestä poiminut, muutama ollut varsin ilahtunutkin löydöstään, ja yhden uuden jäsenlehdenkin olemme tapahtuman aikana saaneet. Kultin ständi myös sijaitsee aivan Nihil Interitin ja Tuli ja Savu -lehden sekä Särön vieressä, ja muodostammekin yhdessä valehtelematta yhden näiden pienten messujen kiinnostavimmista kadunkulmista. Lähellä on myös Dekkariseura ja Ruumiin kulttuuri, Kultin jäsenlehti sekin. Olemme paikalla, edustamme isompaa asiaa kuin osiemme summa ja pidämme ääntä kulttuurikeskustelun väistämättömyydestä — jopa hiljaa paikalla istuen. Jos emme olisi täällä, meitä ei olisi olemassa juuri näiden ihmisten näkökentässä, juuri siinä kulttuuris-yhteiskunnallisessa todellisuudessa, joka näiden messujen kävijöille hahmottuu, niin suureelliselta ja mahtipontiselta kuin se kuulostaakin. Silti olisi tietenkin nastaa, jos paikalla olisi myös se yleisö, vaikka kuinka vaatimattomassa muodossa.
Ei pidä kuitenkaan moittia itse tapahtumaa. Kynä 07 on muutakin kuin tämä hiljainen halli. Se on työpajoja, haastatteluja ja runopaneeleja ja todellista kirjoittamisen asiaa. Pitää toivoa, että kokonaiskävijämäärä nousee onnistuneisiin lukuihin ja tapahtuma järjestetään jälleen myös ensi vuonna. Ja että Kultti on silloinkin mukana, ja isä jälleen saa käydä töissä. Raataminen jatkuu... Jussi Förbom
|
