Kirjallisuusterapia

Kirjallisuusterapia-lehti yhdistää ihmisiä, jotka käyttävät kirjoittamista ja lukemista kirjallisuusterapeuttisessa työskentelyssä. Lehdessä julkaistaan paitsi alaa käsitteleviä artikkeleita, esseitä ja kirja-arvioita myös runoja sekä proosaa.

Kirjallisuusterapia 2/2017. Sirpa Kivilaakso: Perhedynamiikkaa ja roolinvaihdoksia Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä

(Julkaistu Kultin verkkopalvelussa 1.6.2018)

Tunnetun klassikkokirjailija Anni Swanin nuortenromaanien ja satujen kautta voi eläytyä Suomen itsenäisyyden alkuvaiheisiin. Ne ovat edelleen ajankohtaisia ihmissuhdekuvauksia, kertovat hallitsevasta perhedynamiikasta ja perheen sisäisistä jännitteistä, vallankäytöstä ja alistamisen muodoista. Sadut ovat esteettisesti ja psykologisesti korkeatasoisia ja ne ovat käyttökelpoisia terapia- ja kirjallisuusterapia istunnoissa.

Sirpa Kivilaakso

Anni Swan (1875–1958) kuvaa nuortenromaaneissaan 1900-luvun alussa vallinnutta luokkayhteiskuntaa, kasvatuskeinoja ja perhedynamiikkaa. Nämä realistiset kertomukset uudistivat ja vakiinnuttivat suomenkielisen nuortenromaanilajin.

Suomi Filmin vuonna 1920 tuottama koko perheen ensimmäinen mustavalkoinen elokuva Suomisen perhe pohjautuu Swanin Ollin oppivuodet -nuortenkertomukseen.  Kirjailijan muita elokuviksi muokattuja teoksia ovat Tottisalmen perillinen (1940) ja Iris rukka (1862). Swanin pitkään jatkuneesta suosiosta kertoo, että viimeisen sadan vuoden aikana kirjoja on myyty yhteensä yli miljoona kappaletta.

Ollin oppivuodet -teos ilmestyi 1919 ja on yläluokkaisen Koivumäen kartanon pojan kehityskertomus. Swan kuvaa psykologisen tarkasti 1900-luvun suomalaista säätyläiselämää kaupungissa sekä ihmisten asenteita ja käytöstä heikompiosaisia kohtaan.

Tarinan alussa Olli on kiukutteleva, itsepäinen poikaviikari, joka karkaa kotoaan vahingoitettuaan voudin poikaa. Hän pakenee Helsingistä Tukholmaan köyhälistökortteleihin, missä joutuu suutarin oppipojaksi elättääkseen itsensä. Tarinan taustalla vaikuttavat sukulaisten perintöjuonittelut.

Kirjailija kuvaa itsenäisyyden alun luokkayhteiskuntaa suhteellisen realistisesti mutta mustavalkoisesti. Swan toimi myös opettajana, ja tutustui oppilaidensa kautta Helsingin syrjäytyneiden ja vähävaraisten perheiden elämään. Hän kuvaa elämää myötätuntoisen sympaattisesti, heikompia puolustaen.

Kirjassa köyhät, suutarin lapset ovat röyhkeitä ja pahasuisia. Sen sijaan kartanon pojasta itsepäisestä, tappelupukari-Ollista kehittyy koettelemusten myötä avulias ja rehellinen nuorukainen, joka painiskelee toden ja valheen rajalla. Olli palaa Helsinkiin, etsii totuutta ja kasvaa tasapainoiseksi jaloksi ihmiseksi, joka oli tuohon aikaan kasvatusihanne.

Swan halusi paljastaa ajankohdan jyrkät säätyerot. Kaupunki ja maaseutu esiintyvät usein vastakohtina kuten suositussa tuhkimotarinaksi luonnehditussa Iris rukka (1916) -teoksessa. Siinä sankaritar kasvaa Tuhkimosta prinsessaksi.

Iriksen äiti on kuollut, kuten monissa klassisissa tyttökirjoissa, ja siksi tytön on ponnisteltava pahan ja töykeän äitipuolen huostassa. Taiteilijaisä kiertää maailmalla soittajana, ja Iris kasvaa köyhien ja vaatimattomien sukulaisten luona maaseudulla. Hänet lähetetään opiskelemaan Helsinkiin, jossa hän kokee elämän epäaidoksi ja teennäiseksi. Iris on luonnonlapsi, avoin ja teeskentelemätön. Hän edustaa uudenlaista, rohkeaa poikatyttötyyppiä, joita löytyy myös Swanin varhaisista saduista.

Swan paljastaa ihmisten ennakkoluuloja ja suhtautumistapoja eri säätyjä kohtaan. Kaarinan kesälomassa (1918) ystävykset vaihtavat rooleja: lääkäriperheen tyttärestä tuleekin nousukasperheen lastenhoitaja.  Samankaltainen roolivaihdos esiintyy myös Sara ja Sarri (1927) -tarinassa, jossa tytöt saavat kokea arvostuksen nousun ja laskun. He vaihtavat Tuhkimon lailla vaatteitaan tanssiaisia varten ja huomaavat, että vaatteiden mukana vaihtuvat roolit ja arvostus.

 

Swanin rohkeat tyttösankarit

Anni Swan kertoo satujensa kautta myös naisen sosiaalisen aseman muutoksista 1900-luvun alun Suomessa. Hän tulkitsee naiseuden ei-tietoisia alueita ja yhdistää tähän emansipatorisen äänen. Rohkeat naissankarit toimivat aktiivisesti ja pelastavat jopa äidin kuolemalta Tyttö ja kuolema (1917) -sadussa, jossa murtuu 1800-luvun äitiyttä ihannoiva traditio.

Perinteiset sukupuoliroolit vaihtuvat, kun Ihmekukassa (1905) tytöstä kasvaa aktiivinen sankaritar, joka pelastaa toimintakyvyttömän, leppäpölkyksi loihditun pojan. Sadussa pelottaa kielletty, epänormaali rakkaus. Pojan heräävästä seksuaalisuudesta kertovat sorkkajalat, jotka kauhistuttavat tyttöä, joka on vielä sidoksissa äitiinsä.

Äidin ja tyttären problemaattinen suhde näyttäytyy Swanilla monimuotoisena. Tyttären elämää varjostaa vahva, hallitseva hyvä tai paha äiti. Monesti hyvä, rakastava äiti on kuollut, mutta ohjailee tytärtään symbolisen ihmekukan kautta. Kyse on äidin ja tyttären kipeästä erosta ja toisaalta heitä sitovasta symbioottisesta suhteesta. Tyttären kapina nostaa esiin pahan äidin, jota symboloi ihmekukan tulinen hedelmä. Tytön itsenäistymistä ja eroa äidistä kuvastaa hänen rinnastaan verta tihkuva haava. Vasta äidin ja lapsen sidoksen rauettua syttyy nuorten rakkaus.

Moderni tyttöys kypsyy Marjaanan helmikruunu (1912) -sadussa, jossa vahvistetaan aloitekykyisen ja selviytyjä-naisen mallia. Marjaana edustaa uutta tyttöä ja on versio uudesta toimivasta naisesta. Hän on emansipaatioon pyrkivä, itsenäinen ja modernisti ristiriitainen. Hänen tavoitteensa on sosiaalinen nousu helmikruunun avulla, mutta menettää mahdollisuutensa, koska haluaa itse valita prinssipuolison.

Swan kuvaa saduissaan rakastamisen vaikeutta ja 1900-luvun alun naisen vaihtoehtoja, jotka ovat avioliitto ja perhe tai ura ja naimattomuus. Perinteinen avioliitto ei enää houkuta vaan nuoret naiset tavoittelevat tasavertaista, tasa-arvoon pyrkivää ihmissuhdetta. Lumolinnassa (1905) avautuvat naisen mahdollisuudet ja kyky tuottaa taidetta, mutta ensin on eläydyttävä uusiin olomuotoihin, jotta voi kypsyä taiteilijaksi.

Anni Swan kehitti suomalaista satua ja sadunkerrontaa, ja hioi sen kielellistä symboliikkaa. Hän loi suomenkielisen symbolistisen taidesadun. Omaperäinen ja monimuotoinen symboliikka herättää monenlaisia ajatuksia ja tulkinnan mahdollisuuksia. Ne voivat inspiroida taiteen tekemiseen ja olla apuna terapiatyössä.

 

Sirpa Kivilaakso on FT, tietokirjailija ja sanataiteen opettaja. Hän on väitellyt Anni Swanin satusymboliikasta.

                                                                                                                                                                                          

Kirjallisuutta

Kivilaakso, Sirpa (2008) Lumometsän syli. Anni Swanin satusymbolismi 1896 – 1923. Väitöskirja. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.

Kivilaakso, Sirpa (2009) Anni Swan – elämä ja teokset. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.

Kivilaakso, Sirpa (2010) Anni Swan – taidesadun kehittäjä. Teoksessa Kolu, Kaarina (toim.) Suomalainen satu 2. Helsinki: BTJ Kustannus.